Koronakevät on saanut ahtaiden ja ruuhkaisten ranskalaiskaupunkien asukkaat haikailemaan ranskalaisen maalaisidyllin rauhaan. The Economistin mukaan 61 prosenttia ranskalaisista uskoo, että karanteenieristys saa haikailemaan muuttoa maaseudulle tai vähintään kakkoskodin hankkimista maaseudulta.
Ongelma on kuitenkin siinä, että monet urbaaneista ranskalaisista ovat vieraantuneita todellisesta maaseudun elämästä. Viime vuonna Ranskan länsirannikkolla Oléronin saarella kakkoskodin omistajat haastoivat Maurice-kukon oikeuteen liian aikaisin kiekumisesta. Oikeus kuitenkin ratkaisi kiistan kukon hyväksi.
Luoteis-Ranskassa sijaitsevan Uuden-Akvitanian Soustonsissa kaupunkilainen nosti oikeusjutun 50:stä liian meluisasta ankasta ja hanhesta. Pyreneillä Foix’ssa uusi asukas teki valituksen kylän liian kovaäänisistä kirkonkelloista.
Paikallisia päättäjiä on alkanut ärsyttää urbaaniranskalaisten hömpötykset. Eteläranskalaisen Saint-André-de-Valborgnen pormestari pystytti kylänsä ulkopuolelle kyltit, joissa varoitetaan riskialueesta. Kirkonkellot soivat usein, traktoreista lähtee ääntä ja ”maanviljelijät työskentelevät, jotta sinulla olisi syötävää”.
Oksitaniassa sijaitsevaa pientä ja syrjäistä maalaisdepartementtia Lozèrea edustava kansanedustaja Pierre Morel-À-L’Huissier jätti viime vuonna Ranskan kansalliskokoukselle lakialoitteen Ranskan ”aistiperinnön” turvaamisesta.
Morel-À-L’Huissierin mukaan maaseudun ”äänet eivät ole riesa, vaan autenttinen osa” maalaiselämää. Hänen mukaansa aistiperintöön kuuluvat ”kukonkiekunta, laulukaskaiden äänet ja lannanhaju”. Kansalliskokous hyväksyi lakialoitteen yksimielisesti ensilukemalta.