Suomen rajoilla on kiristyneestä kansainvälispoliittisesta tilanteesta huolimatta yhä vakaata ja rauhallista. Mikään itsestäänselvyys se ei Rajavartiolaitoksen (RVL) päällikön, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukasen mukaan enää ole.
Mikä on muuttunut?
– Olemme saaneet elää suloisen rauhallisia aikoja aika kauan. Nyt ennustettavuus on jälleen kerran merkittävästi vähentynyt. Emme tiedä, minkä asteen Ukrainasta alkanut kriisi tulee saavuttamaan ja millaisia ilmenemismuotoja se tulee samaan, hän sanoo.
– Tässä asetelmassa Suomi on joka tapauksessa mukana osana Euroopan unionia, länttä.
Ei syytä näkyä
Rajakenraali esiintyy korkeasta asemastaan huolimatta mediassa varsin harvakseltaan.
Uutisotsikoihin hänen johtamansa Rajavartiolaitos on noussut esimerkiksi silloin, kun on käsitelty itärajan rajanylityspaikkoja, Helsinki-Vantaan lentoaseman passintarkastusten automatisointia tai meripelastusta. Sotilaallisen maanpuolustuksen ulottuvuus on syvän rauhan aikana ymmärrettävästi jäänyt taka-alalle.
– Emme tavoittele julkisuutta. Niin kauan kuin rajalla on rauhallista, kaikki on kunnossa.
Itämeren alueella Ukrainan kriisin vaikutukset ovat toistaiseksi näkyneet lähinnä sotilaallisen aktiviteetin lisääntymisenä.
Suomeen kohdistuneet ilmatilaloukkaukset ovat saaneet osakseen runsaasti huomiota, mutta kenraali luonnehtii niiden määrää normaaliksi ja muistuttaa, että eräinä 1990-luvun vuosina loukkauksia tapahtui enemmän. Venäjän-vastaisella maarajalla ei tavanomaisesta poikkeavia alueellisen koskemattomuuden loukkauksia ole esiintynyt.
Rajavartiolaitos ylläpitää jatkuvaa keskustelu- ja tiedonvaihtoyhteyttä Venäjän rajavartiopalveluun, joka on osa turvallisuuspalvelu FSB:tä. Vuonna 2014 tapaamisia eri organisaatiotasoilla kertyi yli 340. Kontakti toimii kenraalin mukaan kaikilla organisaatiotasoilla edelleen.
– Muuttuneessa tilanteessa kykymme pitää koko pitkä itärajamme uskottavasti ja kattavasti valvottuna itse, omin toimenpitein, kuitenkin korostuu.
Kenraali kertoo selväsanaisesti, että Rajavartiolaitoksen nykyiset resurssit eivät siihen riitä. Rajavalvonnan painopistettä on taloudellisista sopeuttamissyistä jouduttu vähitellen siirtämään etelään noin 300 kilometrin mittaiselle kaistalle kaakkoisrajalla, pääkaupunkiseudulle ja Suomenlahdelle Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin rajavalvonnan kustannuksella.
– Nämä ratkaisut on nyt arvioitava uudelleen. Voimavarat on kyettävä palauttamaan takaisin vuoden 2012 tasolle, mikä merkitsee kymmenen miljoonan euron lisäpanostusta. Luotan siihen, että poliittinen esivalta osoittaa tarvittavat resurssit, Kaukanen sanoo.
Kaikkeen varauduttava
Rajavartiolaitos on kertonut kehittävänsä erikoisjoukko- ja vastaerikoisjoukkotoimintaa sekä tiedustelukykyä. Tämä näkyy erityisesti varusmiesten ja reserviläisten koulutuksessa. Kehitystyötä tehdään osana RVL:n toimia korkeatasoisen sotilaallisen suorituskyvyn ylläpitämiseksi.
– Tämä tapahtuu osana normaalia puolustussuunnittelua ja integroidusti puolustusvoimien kanssa, kenraali toteaa.
Rajajoukkojen taidoista otettiin mittaa kesäkuun alkupuolella järjestetyssä maavoimien Wihuri15-yhtymäharjoituksessa Pohjois-Karjalassa. Suurharjoituksessa oli mukana runsaat 700 rajajoukkojen taistelijaa.
Rajavartiolaitoksen erityispiirteisiin kuuluu Kaukasen mukaan järjestelmä, joka mahdollistaa hyvin joustavan valmiuden kohottamisen.
– Rajatilanteen muutosten sitä edellyttäessä valmiutta kyetään tietyllä painopistealueella hetkellisesti nostamaan jopa muutamassa tunnissa, hän sanoo.
Jos tilanne jatkuisi pitempään epävakaana tai sodan uhan arvioitaisiin kohonneen, palvelukseen voitaisiin kenraalin mukaan kutsua rajajoukkoja reservistä tarpeen mukaan.
Tarvittaessa valmiutta rajojen koskemattomuuden turvaamiseksi on siis sisäministeriön alaisen RVL:n puitteissa mahdollista säädellä jo mahdollisen kriisin hyvin varhaisessa vaiheessa ja ilman samaa dramatiikkaa, joka vääjäämättä puolustusvoimien osittaiseenkaan liikekannallepanoon liittyisi.
– Tämä on hybridiorganisaatio, joka kykenee toteuttamaan laajaa tehtävien kirjoa samanaikaisesti ja sopeuttamaan toimintansa hyvinkin nopeasti.
Tilanteen edelleen kiristyessä ja puolustusvalmiuden vaatiessa rajajoukkoja voidaan tasavallan presidentin asetuksella liittää puolustusvoimiin.
Valmiuden joustavaan säätelyn kannalta on kiintoisaa, että tässäkään kyse ei ole on/off-ratkaisusta, vaan joukkoja voitaisiin siirtää sisäministeriön alaisuudesta puolustusvoimiin myös osa kerrallaan.
Kaukasen virkahuoneessa on vaakunaleijonan koristama sinivalkoraitainen rajapylväs numero 734 itärajalta Suomussalmelta. Kenraali kertoo, että vastaavalla paikalla olleen pylvään runteli taannoin karhu. Tarinan symbolinen viesti on ilmeinen.
Ei tullut intiaania
Rajavartiolaitoksen henkilöstö on Suomen mittakaavassa niin hajautunut kuin ajatella saattaa. RVL:n tehtävä edellyttää keskittymistä valtakunnan reuna-alueille.
– Näistä puitteista syntyy tietty henki, erityinen sisäinen luottamus esimiesten ja alaisten kesken, Kaukanen sanoo.
Kenraali kiertää RVL:n yksiköitä Suomen äärikolkilla kaiken aikaa. Tuntuu tärkeältä kuulla väen mietteitä herkällä korvalla ja tuntea olosuhteet, joissa toimitaan.
– Rajavartiolaitos ei ole liian suuri eikä liian pieni. Voin siis tavata koko henkilöstön kahden vuoden välein.
Kiertämisen juuret ovat syvällä itsenäisen Suomen historiassa. Läsnäolon pitkä perinne juontaa jo RVL:n ensimmäisestä päälliköstä kenraali Fredrik Ferdinand Järnströmistä, joka kolusi rajaseutuja milloin koskiveneellä, milloin porokyydillä.
Ennen RVL:n avaintehtäviä kenraali Kaukanen on toiminut muun muassa Lapin ja sitten Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajana.
Kajaanilaispojan uravalinta ei ollut vaikea.
– Eräromantiikan innoittamana partiolaisena päätin jo varhain, että minusta tulee intiaani, turkismetsästäjä tai rajamies. Tässäpä nyt ollaan.
Toimittaja: HEIKKI HAKALA.
