Rajapyykkinä 1990-luvun lama – työ kuormittaa yhä enemmän mutta raja tulee vastaan

Työelämän tahdin yhä kiristyessä professori Ulla Kinnunen kehottaa panostamaan ennen kaikkea työpäivän aikana tapahtuvaan palautumiseen.

Moni tunnistaa arjessaan työkuormituksen, joka ilmenee väsymyksenä, ärtymyksenä sekä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta vetäytymisenä.

Kuormitusta lisäävät entisestään myös muut tekijät, kuten työn epävarmuus sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen vaativuus ja sen lisääntyminen työelämässä.

Selkeänä rajapyykkinä työelämän kuluttavuuden muutoksessa professori Ulla Kinnunen näkee 1990-luvun laman. Työtahti on kiihtynyt ja työstä on tullut entistä kuormittavampaa.

– Kasautuessaan työkuormitus on haitallista ja vaikuttaa hyvinvointiin sekä terveyteen. Pienilläkin tauoilla saa keskeytyksen työaikaan, jolloin palautuminen voi päästä käyntiin ja työpäivän päättyessä on pirteämpi olo, hän toteaa.

Palautumisen ongelmat ovat yleisiä työelämässä. Syy tähän löytyy professorin mukaan muun muassa työn kuormittavuuden siirtymisestä henkiselle puolelle fyysisen rasituksen sijasta.

– Monissa töissä on vaikeaa enää erotella työ- ja vapaa-aikaa toisistaan, jolloin työt siirtyvät ajatuksissa myös kotiin.

Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa työkuormituksesta palautumista tutkiva Kinnunen uskoo, ettei tahti voi jatkua samanlaisena.

Professori kehottaakin miettimään etätyön mahdollisuuksia.

– Etätöistä on puhuttu jo kauan, mutta muutos on hidasta. Etätyö pitäisi nähdä enemmän mahdollisuutena kuin työkuormitusta lisäävänä tekijänä. Etätyö tuo joustavuutta työpäivään ja antaa mahdollisuuden vapaampaan työympäristön valintaan. Asennemuutosta tarvitaan, jolloin läsnäolon sijasta tarkasteltaisiin työn tuloksia, Kinnunen sanoo.

Mainos