Ylipormestari Raimo Ilaskivi ottaa kantaa Uuden Suomen blogissa julkisuudessa käytyyn perustuslakikeskusteluun. Hänen mukaansa oikeusministeri Jari Lindström kirjoitti puoli vuotta sitten Helsingin Sanomissa ”ihan oikein korostaessaan tarvetta tiukasti noudattaa perustuslakia ja korosti nimenomaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan keskeistä asemaa tämän valvojana”.
Käytännössä oikeusministerin toiveet ovat Ilaskiven mukaan ”kaikuneet kuuroille korville”. Hän viittaa Turun yliopiston oikeustieteen professorin Juha Lavapuron ja Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professorin Tuomas Ojasen arvioon siitä, että osa perustuslakivaliokunnan jäsenistä tieten tahtoen pyrki estämään perustuslakivaliokunnan lausunnon antamisen kotoutumistukiesityksen perustuslainmukaisuudesta.
– Puoluepoliittinen suhmurointi asiassa on ollut täysin vailla vertaa, korostavat he, mainiten nimeltä mielestään pahimmat riitapukit. Kritiikki ihmettelee erityisesti sitä, että käsittelyssä on pyritty jopa siihen, ettei perustuslakivaliokunta voisi antaa lausuntoaan koko asiasta ja sen perustuslainmukaisuudesta. Kun tähän lisätään vielä viittaus siihen, että asiaa hallituksessa valmisteltaessa oikeuskanslerin lausunnolle ei olisi annettu riittävää sijaa, on ihmettelylle todella sijaa. Korostuuko asiassa perustuslaki oikeusvaltion kivijalkana vai halutaanko se, poliittisten näkökohtien näin vaatiessa, kokonaan sivuuttaa? Ilaskivi kysyy.
Perustuslain 6. pykälässä sanotaan, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Ilaskiven mukaan edellisen hallituksen esitys eläkkeensaajien niin sanotusta raippaverosta sisälsi tähän perustuslain kohtaan perustuvan ”eriarvoisuuden siemenen”.
– Mutta kuinka tuolloinen hallitus menetteli? Se ei esittänyt esityksestään pyydettäväksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoa, joten yhdenvertaisuus jäi tutkimatta. Samalla valiokunnan rooli, jota nykyinen oikeusministeri korostaa, jäi kokonaan sivuun ja niin laki hyväksyttiin, Ilaskivi sanoo.
Korkeimman hallinto-oikeuden vastaus päätöksestä aiheutuneisiin valituksiin oli Ilaskiven mukaan ”varsin mielenkiintoinen”.
– Hieman tiivistettynä se sivuutti yhdenvertaisuusaspektin ja alleviivasi mitä korostetummin, että koska kyseessä on tarve hankkia valtiolle lisätuloja veron avulla, tämä näkökohta painottuu yhdenvertaisuutta enemmän. Ja niinpä valitukset hylättiin, hän sanoo.
Ilaskiven mukaan onkin kysyttävä, kuinka paljon edellä mainitulla perustuslain 6. pykälällä on painoarvoa ja että meneekö rahantarve ylipäätään päätöksenteossa yhdenvertaisuuden edelle:
– Kuinka paljon päätökseen taustalla vaikutta sekin, ettei perustuslakivaliokunta ole asiasta kantaansa ilmaissut? Tosin sitten uusin versio vietiin nykyhallituksen toimesta eduskuntaan perustuslakivaliokunnan lausuntoa vaatien, mutta sehän oli vain eräänlaista jälkiviisautta ja samalla ikäänkuin todisti virheen aiemmassa esityksessä. Ja vieläkin enemmän – hieman maallikkomaisesti: Kun valtion rahantarve nousee päätöksenteossa etualalle, onko KHO itse asiassa ajatellut enemmän hallituksen rahapulaa kuin oikeutta hakevien kansalaisten oikeustarvetta?
Keskustelu perustuslaista ja lainvalmistelusta sai alkunsa ennen joulua, kun oikeuskansleri Jaakko Jonkka kertoi Helsingin Sanomille, että hallitus on sivuuttanut hänen näkemyksiään lainvalmistelussa.