Tavoitteena on selvittää vaihtoehtoisia toteuttamismalleja rahankeräystoiminnan tekemisestä sujuvammaksi. Samalla on kuitenkin tarkoitus pitää kiinni voimassa olevan rahankeräyslain tavoitteesta estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä.
Hankkeessa arvioidaan myös julkisyhteisöjen asemaa rahankerääjinä. Vaihtoehtoisten toteuttamismallien osalta arvioidaan yhteiskunnallisia vaikutuksia sekä vaikutuksia yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen rahoitukseen ja niiden toimintaedellytyksiin. Myös taloudellisia vaikutuksia viranomaistoimintaan arvioidaan sekä sitä, mihin kerättävät varat kohdistuvat yhteiskunnassa.
Rahankeräyslakia muutettiin viimeksi vuonna 2014. Osittaisuudistuksella helpotettiin rahaa keräävien yhteisöjen asemaa siten, että rahankeräyslupa voidaan myöntää, vaikka lupaa hakevan koko toiminta ei olisikaan yleishyödyllistä. Rahankeräyksellä hankitut varat on kuitenkin käytettävä yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen.
Muutoksen myötä myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkko ja Suomen ortodoksisen kirkon hiippakunta sekä yliopistot saivat oikeuden rahankeräykseen.
Tämän osittaisuudistuksen lisäksi viime hallituskaudella aloitettiin rahankeräyslain kokonaisuudistukseen tähtäävä hanke. Valmistelun aikana nousi esille useita laajoja kysymyksiä, jotka liittyvät uudistuksen sisältöön. Esiselvityksessä pureudutaan näihin kysymyksiin, jotka liittyvät esimerkiksi rahankeräysten yleishyödyllisyyteen ja lupamenettelyyn.
Hankkeen aikana arvioidaan tarve mahdollisen lainsäädäntöhankkeen käynnistämiselle.
Hankkeen toimikausi päättyy ensi vuoden toukokuun lopussa.