Uudistusten tarve on kiistaton. Nähtävissä oleva talouskasvu ei riitä rahoittamaan nykyisen lainsäädännön kansalaisille tarjoamia etuuksia ja palveluja pitkällä aikavälillä, valtiovarainministeriön ylijohtajat Mikko Spolander ja Sami Yläoutinen kirjoittavat Helsingin Sanomien vieraskynässä.
– Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa työikäiset rahoittavat lasten ja vanhusten tarpeet. Muissa Pohjoismaissa hyvinvointivaltiota on rahoittamassa selvästi suurempi osuus työikäisistä kuin Suomessa. Meillä tämä sukupolvien välinen sopimus uhkaa murtua, ellei työllisyysaste kohene merkittävästi.
Spolanderin ja Yläoutisen mielestä talouden voimavarat on saatava käyttöön aiempaa laajemmin. Hyvinvointivaltion etuudet ja palvelut voidaan rahoittaa kestävästi vain, mikäli tuottavuutta ja työllisyyttä parannetaan nykytasosta.
– Työvoiman pitää liikkua nykyistä joustavammin sinne, missä sitä tarvitaan. Kitkasta ja kapeikoista pitää päästä eroon.
– Julkisen talouden rahoitusepätasapaino on rakenteellinen ongelma, jota suotuisa suhdanne ei ratkaise. Siksi tarvitaan uusia ratkaisuja, jotka lisäävät julkisen talouden tuloja ja pienentävät menoja pitkällä aikavälillä. Näistä keinoista tehokkaimpia ovat julkisen palvelutuotannon tehostaminen ja työllisyysasteen nostaminen.
Spolanderin ja Yläoutisen mukaan työttömyyden, toimeentulon ja asumisen tuista muodostuu edelleen loukkuja, joista työttömän ei kannata hakeutua vähemmän koulutusta vaativiin töihin. Ulkomaisen työvoiman käyttöä koskeville rajoituksille on vaikea löytää perusteluja.
Monesti toimialoja tuetaan ja suojellaan kilpailulta kuluttajan ja veronmaksajan kannalta kestämättömin perustein. Menettelytapakysymykset viivyttävät liikenneratkaisuja ja kaavoitusta.
– Ikääntymisen haasteet ovat jo käsillä. Eläkemenojen kasvu on nopeutunut, kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle. Pian kiihtyy vanhusväestön hoito- ja hoivamenojen kasvu. Otteen ei saa antaa kirvota nyt, vaikka kuinka tekisi mieli uskoa, että suhdannenousu hoitaa loput. Ei hoida.