Valtiovarainministeriö julkaisi viime viikolla Suomen julkisen talouden näkymät ja haasteet -raportin, joka suhtautui varsin kriittisesti toiveisiin Suomen julkisen talouden tasapainottamisesta ja kestävyysvajeen taltuttamisesta.
Jotta julkinen talous saataisiin tasapainoon hallituksen tavoitteiden mukaisesti, tarvittaisiin 2,7 miljardin euron sopeutus.
– Emme halua lähteä ehdottamaan, että tätä julkisen talouden rakenteellista ongelmaa lähdettäisiin ratkaisemaan pelkästään leikkaamalla tai veroja korottamalla, valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkö, ylijohtaja Mikko Spolander sanoo Verkkouutisille.
Mieluummin ministeriö kannustaisi rakenteellisiin uudistuksiin. Sitä on kuitenkin vaikea arvioida, kuinka nopeasti rakenteelliset uudistukset alkaisivat vaikuttaa julkisen talouden tasapainoon.
– Sitä on turha kieltää, että kaikenlaiset rakenteiden uudistamiset vaikuttavat aika hitaasti, Spolander sanoo.
Valtiovarainministeriötä kiinnostaa erityisesti julkisen talouden rahoitus pitkällä aikavälillä. Suomen julkisessa taloudessa on pysyvä rakenteellinen epätasapaino. Se tarkoittaa, että vaikka nyt loppuhallituskauden ajan talouskasvu ylittäisi ennusteet noususuhdanteesta johtuen, se ei pitkällä aikavälillä korjaisi lainkaan rakenteellista epätasapainoa.
– Sitten kun tulee laskusuhdanne, ehkä ensi hallituskaudella, se mahdollinen nousukauden aiheuttama parempi rahoitusasema sulaa pois, Spolander huomauttaa.
Kunnianhimoisia uudistuksia
2020-luvulta lähtien myös ikäsidonnaiset menot alkavat kasvaa ja rasittaa julkista taloutta. Siksi pitkällä aikavälillä puhutaan kestävyysvajeesta, jonka suuruudeksi valtiovarainministeriö arvioi kolme prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon eli noin seitsemän miljardia euroa. Vaikka hallitus onnistuisi lyhyellä aikavälillä saamaan julkisen talouden tasapainoon, pitäisi löytää myös uskottavia toimia, joilla pitkällä aikavälillä menojen kasvu saadaan kuriin.
Valtiovarainministeriön raportissa suhtauduttiin toistaiseksi skeptisesti niihin hallituksen toimiin, joilla kestävyysvajetta on ollut tarkoitus kuroa umpeen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle kaavaillut kolmen miljardin euron säästöt ovat vielä toiveiden varassa. Samoin kuntien tehtävien velvoitteiden karsimisesta tavoiteltu yhden miljardin euron säästö on toistaiseksi pelkkä tavoite, kun päätösperusteisia säästöjä sen suhteen on kasassa vasta muutaman kymmenen miljoonan euron verran. Myöskään tuottavuuskasvulle ja työllisyyden kohenemiselle asetetut odotukset kahden miljardin euron rahoitusaseman kohenemisesta ovat toistaiseksi olemattomia, koska kilpailukykysopimus ei ministeriön laskelmien mukaan paranna pitkällä aikavälillä julkisen talouden rahoitusasemaa lainkaan.
Spolander korostaa, että pitkän aikavälin rahoitusaseman suhteen olisi keskeistä saada aikaan uskottava, tehokas ja kohdennettu rakennepaketti, joka kohentaisi työmarkkinoiden kysyntää ja tarjontaa. Se pienentäisi tarvetta hakea julkisen talouden kohentamista säästöjen kautta.
– Haluaisimme rohkaista kunnianhimoiseen uudistamiseen, joka loisi edellytyksiä kasvulle ja tuottavuudelle taloudessa, koska se on paras resepti hoitaa talouden kestävyysvaje, Spolander sanoo.
Uskottavat rakenteelliset uudistukset antaisivat pelivaraa myös Euroopan komission tarkasteluun. Näillä näkymin Suomi ei kykene saavuttamaan polkua kohti 0,5 prosentin rakenteellista alijäämää, joka on Suomelta edellytetty keskipitkän aikavälin tavoitetaso. Komissio kuitenkin tarkastelee, miten jäsenmaat ovat saaneet aikaan rakenteellisia uudistuksia, jotka vievät pidemmällä aikavälillä kohti tavoitetta.
– Sopeutumispoluissa ja suosituksissa kiinnitetään huomiota siihen kuinka uskottavia ja kunnianhimoisia rakenneuudistuspolitiikkaa maat on tehneet, Spolander kertoo.
Olennaista on hänen mukaansa saada työmarkkinoilla kysyntä ja tarjonta kohtaamaan.
– Paikallisten ja yrityskohtaisten tekijöiden huomioon ottaminen palkanmuodostuksessa yrityksissä olisi omiaan joustavoittamaan työmarkkinoita ja auttamaan sitä, että mahdolliset yrityksien kohtaamat epäsuotuisat shokit eivät näkyisi työttömyyden kasvuna vaan näkyisivät siten, että ihmiset pysyvät töissä.
– Kaikki toimet, jotka joustavoittavat työmarkkinoiden toimintaa ja ehkäisevät työttömyyden kasvua, olisivat hyödyllisiä, Spolander kiteyttää.