Valtiovarainministeriön taloudellisen katsauksen mukaan talouden toipuminen koronapandemiasta on ollut nopeaa kuluvan vuoden keväästä alkaen. Kasvupyrähdys liittyy patoutuneen kysynnän purkautumiseen tilanteessa, jossa rokottaminen etenee ripeästi, liiketoiminnalle asetettuja rajoituksia puretaan ja kotitalouksien ja yritysten luottamus tulevaisuuteen on vahva.
Talouden elpyminen jatkuu syksyllä varsinkin niillä toimialoilla, joita koronarajoitukset vielä tällä hetkellä koskevat. Sen seurauksena talouskasvu pysyy vahvana myös loppuvuonna ja jatkuu ensi vuonna. Bruttokansantuotteen VM arvioi kasvavan kuluvana vuonna 3,3 prosenttia, ensi vuonna 2,9 prosenttia ja enää 1,4 prosenttia vuonna 2023.
Globaalin elvytykseen sekä koronapandemiasta toipumiseen liittyvä merkittävä kasvupyrähdys jää taakse, ja talous kohtaa ennen kriisiä havaitut kasvun rajoitteet.
Ennusteessa tautitilanteen mahdollisen heikentymisen ei oleteta rajoittavan talouden toipumista, vaikka yhteiskunnan avaaminen tapahtuisi hitaammin kuin kesän ennusteessa oletettiin. Taudinkehitykseen, virusmuunnoksiin sekä rokotekattavuuteen liittyvä epävarmuus lisää kuitenkin ennusteen epävarmuutta.
Julkisen talouden epätasapaino pienenee tänä ja ensi vuonna, kun talous kasvaa ripeästi ja epidemian aiheuttamat menotarpeet vähenevät. Julkinen talous jää suhdanteen tasaannuttua kuitenkin edelleen alijäämäiseksi.
– Talouden kasvupyrähdys on osa yhteiskuntaa kohdanneeseen iskuun ja sen väistymiseen liittyvää talouden luonnollista kiertoa. Pidemmällä aikavälillä on oleellista tukea työllisyyttä, investointeja, tuottavuutta, kilpailukykyä ja vakaata julkista taloudenpitoa rakennepolitiikan keinoin, sanoo osastopäällikkö, ylijohtaja Mikko Spolander.
Investoinnit kasvavat ripeästi
Yksityisissä investoinneissa tapahtuu merkittävää toipumista maailmantalouden parempien kasvunäkymien ja kotimaisten hankkeiden johdosta. EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä (RRF) saatava rahoitus vauhdittaa yksityisiä investointeja vuosina 2021–2023.
Asuntoinvestoinnit kääntyvät hitaaseen laskuun, kun uusia asuntoja aletaan rakentaa samaan tahtiin kuin pitkällä aikavälillä on keskimäärin alettu rakentaa.
Korkea säästämisaste ja kuluttajien hyvä mieliala luovat edellytykset yksityisen kulutuksen nopealle kasvulle. Säästämisaste pysyy kuitenkin koko ennusteperiodin ajan positiivisena, kun kulutus jää käytettävissä olevia tuloja vähäisemmäksi.
Maailmantalouden vahvistuminen, elvytystoimet ja Suomen vientituotteiden kysynnän kasvu tärkeillä kauppa-alueilla kasvattavat vientiä. Tänä vuonna kasvua ajaa tavaroiden vienti. Palveluiden ulkomaankauppaan on odotettavissa nopeaa kasvua vuonna 2022, kun kriisissä voimakkaasti kärsineillä palvelualoilla, kuten matkailussa, kasvu kiihtyy rajoitusten ja epävarmuuden vähetessä.
Työllisyyden kasvu on vuoden ensimmäisellä puoliskolla nopeutunut merkittävästi. Talouskasvu pitää yllä työvoiman kysyntää, johon voidaan lyhyellä aikavälillä myös vastata, koska työttömiä on edelleen runsaasti ja hallitus tekee toimia työvoimantarjonnan lisäämiseksi.
Ansioiden nousun ennakoidaan kiihtyvän vuosina 2022–2023. Inflaatio on kiihtynyt alkuvuonna energian hinnan nousun seurauksena, mutta hintojen nousu on kääntynyt laaja-alaisemmaksi. Palkkojen nousu välittyy vähitellen palveluiden hintoihin, mikä kiihdyttää inflaatiota.
Talouden elpyminen ei poista julkisen talouden epätasapainoa
Julkisen talouden alijäämä pienenee tänä ja ensi vuonna voimakkaasti ripeän talous- ja työllisyyskasvun vuoksi. Myös koronaepidemiaan liittyvän rahankäytön ja tukitarpeiden väistyminen vahvistavat julkista taloutta ensi vuonna.
Talouden väliaikainen elpyminen ei kuitenkaan poista rakenteellista julkisen talouden epätasapainoa. Suhdanteen tasoittuessa julkisen talouden rahoitusaseman vahvistuminen hidastuu ja julkinen talous jää reilusti yli kolme miljardia euroa alijäämäiseksi 2020-luvun puolivälissä.
Julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoi vuoden 2020 aikana kymmenellä prosenttiyksiköllä lähes 70 prosenttiin. Ennustejaksolla velkaantumisvauhti hidastuu selvästi ja 2020-luvun puolivälissä velkasuhde näyttää väliaikaisesti tasaantuvan runsaaseen 73 prosenttiin.
Väestön ikääntymisestä aiheutuva pitkäaikaishoiva- ja terveydenhuoltomenojen kasvu uhkaa kuitenkin kääntää velkasuhteen vähitellen uudelleen kasvuun.