Rahapelaamisesta on tullut hyvän kansalaisen ja kuluttajan symboli valtion aktiivisesti edistäessä sitä erityisesti loton tehtyä läpimurron 1970-luvulla, arvioidaan Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksesssa.
– Raha-automaattien hajasijoittelu kauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille, rahapelimainonta sekä vasta vuonna 2011 voimaan tullut 18 vuoden ikäraja kaikille rahapeleille ovat muokanneet rahapelaamista, kertoo väitöstutkija Riitta Matilainen Helsingin yliopistosta.
Matilaisen väitöstutkimuksen mukaan suomalaisen rahapelaamisen historia voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: kieltolain (1889–1925), yhteishyvän (1926–1990-luvun alku) ja riskin (1990-luvulta eteenpäin) vaiheisiin.
Rahapelaamista alettiin laillistaa vuodesta 1926 eteenpäin sallimalla ensin raha-arpajaiset ja seuraavana vuonna ravikilpailuihin liittynyt totalisaattori. Raha-automaattiyhdistys perustettiin vuonna 1938 ja Veikkaus vuonna 1940. Laillistamisten ja uusien pelioperoijien perustamisen syynä oli paitsi valtion rahapula myös halu varmistaa, ettei suomalainen raha hyödyttäisi ulkomaisia rahapelijärjestäjiä.
– Kansainvälisessä vertailussa rahapelaaminen laillistettiin ja kesytettiin Suomessa ajallisesti melko varhain ja poikkeuksellisen onnistuneesti, Matilainen kertoo.
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna suomalaiset ovat neljänneksi innokkaimpia rahapelaajia australialaisten, singaporelaisten ja irlantilaisten jälkeen. Rahapelaaminen on tutkimuksen mukaan nykyään läsnä kaikkialla suomalaisessa arkielämässä, vaikka vain alle sata vuotta sitten tavara-arpajaiset olivat ainoa laillinen rahapelaamisen muoto.