Yhdysvallat teki kylmän sodan aikana yli 40 ydinräjäytystä pienellä Eniwetokin atollilla. Saarelle rakennettiin vuonna 1979 valtava betoninen suojarakennelma, joka on halkaisijaltaan yli sata metriä ja noin 40 senttimetriä paksu.
Trooppiset myrksyt ovat ajan mittaan kuluttaneet kupolia, mikä on herättänyt huolta mahdollisesta ympäristökatastrofista.
Siivousoperaation osallistunut Paul Griego sanoo Daily Starille, ettei suojaa rakennettu tarpeeksi kestäväksi.
– Tein 10-tuntisia päiviä ja näin, kuinka vedenpinta nousi ja laski vuoroveden mukaan. Paikka oli kuin valtava radioaktiivinen vessa, joka huuhdeltiin kaksi kertaa päivässä Tyyneenmereen, Griego pohtii.
– Uskon, että yksikin kova myrsky voisi murtaa betonikupolin.
Noin 84 000 kuutiometriä radioaktiivista maaperää siirrettiin kymmenen metriä syvään räjähdyskraateriin. Ympäristön siivoamisessa oli mukana yli 8000 ihmistä.
Yhdysvaltain energiaviraston tekemän selvityksen mukaan maaperä kupolin ympärillä on tällä hetkellä radioaktiivisempaa kuin sen suojaamat sisäosat.
Eniwetokissa räjäytettiin vuosien 1948 ja 1958 välillä yhteensä noin 30 megatonnin voimasta atomi- ja vetypommeja. Määrä vastaa noin 2000 Japanin Hiroshimaan pudotettua pommia.
Ilmastonmuutoksen myötä nouseva merenpinta voi lisätä mereen huuhtoutuvan saasteen määrää. Betonista rakennelmaa ei tosin koskaan suunniteltukaan täysin tiiviiksi.
– Kupolin tarkoitus on hidastaa radioaktiivisen materiaalin valumista ympäristöön, ei pysäyttää sitä kokonaan, rakennelman suunnitteluun osallistunut Girard Frank Bolton III toteaa.