Pääosin Karjalan kannaksella elämäntyönsä tehneen kauppaneuvos Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian perustama taiteilijakoti Helsingin Etu-Töölössä on miljoonaremontissa, johon tarvitaan vielä lisää yksityistä rahoitusta.
Paimenpojasta ja räätälin oppipojasta upporikkaaksi kauppaneuvokseksi ja elämänsä viimeisiksi vuosiksi 1911-1913 Kansallisen Kokoomuksen edeltäjän, Suomalaisen puolueen, kansanedustajaksikin nousseen taidemesenaatti Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian perustama taiteilijakoti Helsingissä on vastikään käynnistyneessä remontissa.
Taiteilijakodin kymmenet taulut ja veistokset on jo viety Ateneumiin restauroitaviksi. Ensimmäiset asukkaista lähtevät remontin alta evakkoon helmikuun alusta.
Haussa miljoona mesenaattirahaa
Mahtavankokoisen, peräti 25 000 kuutiometrin kiinteistön remontista maksaa valtio eli opetus- ja kulttuuriministeriö kolmasosan, Helsingin kaupunki kolmasosan, ja viimeinen kolmannes jää taiteilijakotia ylläpitävän säätiön maksettavaksi.
Säätiö onkin kääntynyt eritoten kulttuuria tukevien säätiöiden puoleen. Tosin monenkin säätiön säännöt estävät toisten säätiöiden avustamisen.
Kaksi vuotta kestävän perusteellisen remontin budjetista puuttuu vielä tuntuva osa.
– Alle miljoonasta on nyt kyse, noin 900 000 eurosta Juho ja Maria Lallukan taiteilijakoti -säätiön asiamies Timo Turja sanoo.
Silloin kokonaisuudessaan yli 11 miljoonan budjetti olisi koossa, myös taiteilijakodin kolmanneksen osalta. Lainaa taiteilijakotisäätiö on suunnitellut ottavansa puolitoista miljoonaa.
Keskeisellä, mutta rauhallisella ja inspiroivalla paikalla Etu-Töölössä Eteläisen Hesperiankadun ja Apollonkadun väliin jäävällä kalliolla sijaitsevan taiteilijakodin tarjoamasta asunnosta ja työskentelytiloista on talon runsaan 80 toimintavuoden aikana päässyt nauttimaan noin 250 eri taiteenaloja edustavaa taiteilijaa, monet heistä aivan maamme huipputasoa.
Lallukoiden testamentissa ilmaisema tahto ja säätiön säännöt edellyttävät, että taiteilijakoti on ansioituneita taiteilijoita varten. Siksi esimerkiksi Tove Jansson ei useista hakemuksistaan huolimatta päässyt talon asukkaaksi. Nuorena taiteilijana häneltä puuttuivat meriitit.
Toki hän oli lapsena asunut Lallukassa isälleen, kuvanveistäjä Viktor Janssonille vuokratussa huoneistossa. Joulun alla Tove Janssonin perikunta lahjoitti taiteilijakodin remonttiin 400 000 euroa.
Jos jäikin isältä aikoinaan vuokranmaksuja ikuisesti rästiin, on rästit nyt taatusti korkoineen suoritettu.
Tuettua asumista keskellä Töölöä
Lallukat määräsivät, että asukkaiksi piti valittaman ensi kädessä ”kuvaamataiteilijoita”, ja mikäli tilaa jäi, myös sävel- ja näytelmätaiteen edustajia.
Nykyinen tilajako on: kuvataiteilijat 2 600 m², 24 ateljeeta; näyttämötaiteilijat 1 000 m², 16 asuntoa ja säveltaiteilijat 1 000 m², 13 asuntoa.
Vuonna 1933 rakennetussa talossa on Turjan mukaan huoneistoja, joissa vuosikymmenten mittaan on asunut vasta kaksi taiteilijaa ja nyt kolmas.
Asukkaat ovat hyvin eri-ikäisiä; nuorimmat vähän päälle 30 vuoden, vanhin vuonna 1917 syntynyt oopperalaulaja Tii Niemelä. Hän on asunut taiteilijakodissa jo vuodesta 1954.
Osa asukkaista on hyvin pienituloisia, jotka koettavat tulla toimeen pelkällä kansaneläkkeellä.
Niinpä taiteilijakoti ei peri asunnoista markkinavuokraa. Vuokrataso vastaa suunnilleen kaupungin vuokra-asuntoja, kymmenestä neljääntoista euroa neliöltä huoneiston koosta riippuen.
– Onhan se Töölön hintoihin nähden vähän, Turja myöntää.
Mutta Lallukoiden tahto ja säätiön säännöt edellyttävät, että valinnassa otetaan huomioon myös taiteilijoiden ”taloudellisista syistä hankala toimeentulo”.
Tarinoita ja persoonallisuuksia
Talon pohjoispuolella sijaitsevan, Hesperiankatujen välisen puiston jalot lehtipuut ovat saaneet aitiopaikalta seurata eeppisiä näytelmiä. Timo Turja kertoo parista.
Viktor Janssonilla oli lemmikkimarakatti Poppolino, jonka kuvanveistäjä otti välillä mukaansa kapakkaretkilleen, esimerkiksi läheiseen Eliteen. Tällöin marakatilla oli yllään samettitakki. Silloin tällöin Poppolino karkasi isännältään ja vilisteli puiston puiden oksistossa.
Sieltä se saattoi katsella, kun Tauno Palo vieraineen joskus päätti uima-asuissaan marssia puistoa pitkin merenrantaan iltauinnille.
Sellisti Risto Fredriksson kertoo Einar Englundin jotenkin löytäneen juuri Lallukan vuosinaan uudelleen luomisvoimansa ja säveltäneen tuona aikana esimerkiksi hienot Konserton 12 sellolle sekä Jousikvarteton.
Lallukan asukkaiden tekemistä veistoksista Fredriksson muistaa ensin Kain Tapperin teokset Alkunäytös Kansallisoopperan aukiolla, rakentajaveistos Moduli Linnanmäen rinteessä ja Tauno Palon muistomerkki tämän nimikkopuistossa Kalliossa sekä Oriveden kirkon kiistellyn alttaritaulun Golgatan kallio.
Kohta nimiä ja teoksia oikein ryöppyää: Aarre Aaltosen Ilmatar ja sotka, Lauri Ahlgrenin lasiveistokset, Alpo Sailon Larin Paraske. Esplanadin puistossa ovat sekä Viktor Janssonin Kalapoika ja Aallottaria että Lauri Leppäsen veistämä Eino Leinon patsas. Ja Mauno Hartmanin puuveistokset toimivat lavasteina ja kulkivat mukana esityksissä pitkin maailmaa Joonas Kokkosen oopperassa Viimeiset kiusaukset.
Ja onhan pääkaupungin välittömässä läheisyydessä, Nissbackan kartanon veistospuistossa Vantaalla esillä Lallukan asukkaisiin jo neljättä vuosikymmentä kuuluneen kuvanveistäjä Laila Pullisen toinen toistaan upeampia teoksia.
Tämä kertoo siitä, kuinka näkyvässä asemassa Lallukan taiteilijat Suomen taiteessa ovat olleet ja ovat.
– Hyvä ja kaunis ajatus tai teko on kuin kiven pudottaminen veteen; se synnyttää laajenevien aaltojen kehän. Veden aallot menettävät voimansa, mutta ajatukset ja aatteet eivät, Fredriksson kuvaa Lallukan pariskunnan merkitystä Suomen taiteelle.
– Hyvin monet ovat ainakin joskus olleet, nauraa remahtaa kuvataiteilija Antti Ojala ateljeessaan kysymykseen, ovatko kaikki taiteilijat kommunisteja.
Tässä ateljeeasunnossa hän on vasta neljäs; edeltäjät ovat olleet Mikko Oinonen, Marcus Collin ja Veikko Marttinen.
– Kun yleisesti ajatellaan, että taiteilijat ovat radikaaleja ja kapinallisia, niin siihen nähden Lallukan taiteilijakoti on äärimmäisen perinnehenkinen ja kristillis-isänmaallinen, säätiön asiamies Turja sanoo.
– Talon vanhat asukkaat eivät kummittele. Perinnetietoisuus, yhteenkuuluvuus ja lämpimyys henkivät tästä talosta ja sen asukkaista, Ojalan asuinkumppani Tuula Ivakko sanoo.
Lähteinä käytetty: Jaakko Okker, Simo Kärävä, Anu Seppälä: Lallukka ja Lallukan lapset, Suomen Kansallisbiografia (Teppo Vihola), Kokoomusbiografia (Jenni Karimäki), Juho ja Maria Lallukan Taiteilijakodin verkkosivut.
Lue myös: Paimenpojasta kartanoiden herraksi