Ministeri ja kokoomuksen kunniapuheenjohtaja Ilkka Suominen kertoo Facebookissa, että hän luki parina iltayönä uudelleen Unto Parvilahden teoksen Berijan tarhat, jota ei ollut nuoruusvuosiensa jälkeen lukenut.
– Suosittelen näin 60 vuotta myöhemmin nykyisille nuorille ja kiitollinen olen kaikille niille toimijoille sodissa tai rauhan töissä joiden ansiosta olemme itsenäinen ja pysyimme poissa kommunismin orjuudesta, Ilkka Suominen kirjoittaa.
Unto Parvilahden (Boman) Berijan tarhat. Havaintoja ja muistikuvia Neuvostoliitosta vuosilta 1945-1954 on kirjoittajan muistelmateos vankeudesta ja karkotuksesta Neuvostoliitossa 1944-54. Nimi tulee Josif Stalinin oikeana kätenä toimineesta NKVD:n johtajasta Lavrenti Berijasta.
Unto Parvilahti oli toiminut suomalaisessa Waffen-SS:n vapaaehtoispataljoonassa. Sodan jälkeen hänet pidätettiin. Kommunistisen sisäministeri Yrjö Leinon avulla hänet lennätettiin muiden samalla kaapattujen 18 niin sanotun Leinon vangin kanssa Moskovaan ja vankileireille gulagiin.
Parvilahdelle kerrottiin Neuvostoliitossa 1945 viiden vuoden vankeusrangaistuksesta. Sen päätyttyä 1950 hänet vietiin vapauttamisen sijasta vankijunaan ja karkotettiin Siperiaan. Hän pääsi palaamaan Suomeen joulukuussa 1954.
Eloonjäämistaistelusta neuvostovankeudessa ja orjatyöleireillä kertova kirja oli aikansa sensaatio Suomessa.
Berijan tarhoja on sanottu suomalaisversioksi Aleksandr Solženitsynin Vankileirien saaristosta. Tunnettuudessaan sitä on verrattu myös Arvo Tuomisen Kremlin kellot -teokseen.