– Miksi öisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä tehdystä työstä tai ylitöistä maksetaan monilla aloilla korotettua palkkaa? Siksi, että työntekijän aika on niukkaa ja sen vuoksi arvokasta, EK:n verojohtaja Anita Isomaa-Myllymäki ja Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen toteavat Akavan yhteisblogissaan.
Suomen progressiivinen tuloverojärjestelmä toimii kuitenkin heidän mukaansa päinvastoin. Tulojen kasvaessa tulojen lisäyksestä maksetaan yhä suurempi osa veroja. Työntekijälle jää siis jokaisesta lisää tienatusta satasesta vähemmän käteen kuin aiemmista satasista keskimäärin.
– Eli nettokorvaus lisää tehdystä työstä pienenee. Moni kehtaa silti väittää, että työn progressiivisella verotuksella ei ole vaikutusta halukkuuteen tehdä enemmän töitä, Isomaa-Myllymäki ja Sorjonen toteavat.
Heistä jokaisen suomalaisen tulisi olla kiinnostunut oman palkkansa verotuksesta. Ansiotulojen kireä progressio koskee nimittäin jo alle keskituloisiakin.
– Hieman alle 2 500 euron kuukausituloilla lisätulosta menee yli 45 prosenttia veroihin. Kireä ansiotulojen verotus ei ole siten vain mystisen ”hyvätuloisten” joukon ongelma. Veroja ei maksa ”joku muu”.
Anita Isomaa-Myllymäki ja Pasi Sorjonen avaavat asiaa esimerkeillä.
Jos vaikkapa sairaanhoitaja tekee ylitöitä viikonloppuisin tai teollisuussähkömies tekee iltaisin sivutoimisia asennustöitä kotitalouksille, saa kumpikin ylimääräisistä lisätuloistaan heidän mukaan käteen vain hieman yli puolet verojen jälkeen.
Kun tulot nousevat hieman, jää käteen enää alle puolet.
– Yläasteen opettaja opettaa iltaisin kansalaisopistossa ja käyttää vapaa-aikaansa oppituntien valmisteluun. Kirvesmies kouluttautuu työn ohessa rakennusmestariksi uhraten vapaa-aikaansa usean vuoden ajan voidakseen tienata 1[nbsp]000 euroa enemmän kuukaudessa.
Näissä esimerkeissä kumpikin saa ponnistelujensa tuomista lisätuloista käteensä alle puolet, Isomaa-Myllymäki ja Sorjonen muistuttavat. Kun mennään terveyskeskuslääkärin tulotasolle, voivat verot viedä satunnaisten ylitöiden lisätulosta jo melkein 60 prosenttia.
– Esimerkkien henkilöt joutuvat ansaitsemaan jokaisen lisäeuronsa antamalla niistä vastineeksi työpanoksensa ja luopumalla vapaa-ajasta esimerkiksi harrastusten tai perheen parissa. Kireä verotus ei kannusta uralla etenemiseen, kouluttautumiseen, ylitöiden tekemiseen tai lisäansioiden hankkimiseen. Päinvastoin, pienemmällä korvauksella halu tehdä lisätöitä vähenee.
Solidaarisuusvero toimii Anita Isomaa-Myllymäen ja Pasi Sorjosen mukaan samaan tapaan ja ajaa osaajia ulos maasta.
– Jos työtä jää tekemättä, myös verotuloja jää saamatta. Pahimmassa tapauksessa verotulo pienentyy enemmän kuin henkilön nettopalkka.
Työn este
Isomaa-Myllymäen ja Sorjosen mukaan ”palkanansaitsija” voisi olla parempi käsite kuin tavallisesti käytetty ”palkansaaja”.
– Tarkemmin ajateltuna termi luo kummallisen vaikutelman, että ansiotason noustessa työntekijä saisi rahaa ilmaiseksi, tekemättä mitään enemmän, paremmin tai luopumatta mistään. Ylipäätään ansaitsematta, he toteavat.
Asiantuntijat varoittavat leppoistamisen eli downshiftingin ja työnteon vähentämisen nousseen trendeiksi. Uusien asenteiden maailmassa kynnys löysätä on heidän mukaansa madaltunut.
– Kireä lisätulojen verotus voi tehdä työn tekemisen vähentämisestä jopa helppoa ja houkuttelevaa, jos kovalla uurastuksella ansaitusta palkasta joku toinen vie kohtuuttoman ison osan. Kysyttäessä hyvin harva meistä olisi valmis maksamaan itse enemmän veroja.
Anita Isomaa-Myllymäen ja Pasi Sorjosen mukaan työnteon verotusta olisi kevennettävä kaikilla tulotasoilla.
– Palveluiden turvaaminen edellyttää nykyistä korkeampaa työllisyyttä, erityisesti lisää korkean tuottavuuden työpaikkoja ja työperäistä maahanmuuttoa. Työn tekemiseen on kannustettava kaikin keinoin. Sitä ankara verotus ei tee, vaan verotus on käytännössä työn este.
LUE MYÖS:
Elina Lepomäki: Verotuksessa on menty jo kipurajan yli
