Entistä suurempi velkalasti on yhä harvempien kannateltavana, kun Suomi velkaantuu ja työikäinen väestö jatkaa vähenemistään.
Näin summaavat Suomen tilanteen taloustieteilijä, EK:n johtaja Sami Pakarinen ja hankintoihin erikoistunut konsultti Jussi Pyykkönen EK:n blogikirjoituksessaan.
Heidän mukaansa Suomi tarvitsee työlinjan, jossa entistä suurempi osuus työikäisestä väestöstä saadaan töihin.
– Suomen julkiset menot suhteessa BKT:een ovat maailman korkeimpien joukossa. Kun menotaso on korkea, on perusteltua kysyä, kuka menot rahoittavat ja kenelle? Kuinka moni suomalainen tulee toimeen ilman yhteiskunnan tukia? Kuinka moni suomalainen rahoittaa oman hyvinvointinsa?, kirjoittajat listaavat.
Pakarisen ja Pyykkösen selvityksessä väestö on jaettu yhteiskuntaa kannatteleviin ja kannateltaviin.
– Tarkastelun johtopäätös on puhutteleva. Vähemmistö (34 prosenttia) rahoittaa työtä ahertamalla enemmistön (57 prosenttia) etuudet ja palvelut. Lisäksi joka kymmenes (9 prosenttia) suomalainen on omavarainen eli sellainen, joka rahoittaa työllään oman hyvinvointinsa, mutta yhteiseen kassaan tuloista jää häviävän pieni osa.
Kolmasosa väestöstä siis käytännössä kustantaa Suomessa ne palvelut ja etuudet, joiden varaan hyvinvointiyhteiskunta rakentuu.
– On pakko kysyä, onko tämä terveen hyvinvointiyhteiskunnan rakenne?, Pakarinen ja Pyykkönen sanovat.
He muistuttavat kansan olevan sitä mieltä, että ei ole. Kirjoittajat viittaavat Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n hiljattain julkaisemaan kyselyyn. Sen mukaan selvä enemmistö ajattelee Suomen elävän liikaa velaksi ja joutuvat tämän vuoksi vielä suurempiin ongelmiin.
– Epäterve huoltosuhde on ollut vuosikymmeniä tiedossa ja johtopäätös selvä: yhteiskuntaa kannattelevaa työvoimaa tarvitaan lisää.
Sami Pakarisen ja Jussi Pyykkösen mukaan Suomi on historiallisessa murroskohdassa, kun työikäisen väestön määrä on kääntynyt ensi kertaa laskuun. Tämän he toteavat johtavan väistämättä siihen, että hyvinvointiyhteiskunnan kannattelijoita on aiempaa vähemmän, ellei jokin muutu.
– Tanskassa ja Ruotsissa sosiaalidemokraattiset pääministerit vaativat vastikään kaikkia kynnelle kykeneviä töihin. Miksei samaa vaatimusta voisi tehdä myös meillä Suomessa, jossa julkisen talouden tilanne on selvästi tukalampi kuin Ruotsissa ja Tanskassa? Emme kai oleta, että toiveajattelu ja odottelu hoitavat tilannetta yhtään paremmaksi?
Pakarisen ja Pyykkösen penäämä ”työlinja” tarkoittaa heidän mukaansa ”kaikkien kivien kääntämistä”.
– Kun työ ja tekijä eivät kohtaa, on työn sääntelyä parannettava. Kun työvoimapula iskee, on maahanmuuttoa lisättävä ja myös työuria pidennettävä. Työlinja tarkoittaa kannustinloukkujen purkamista, parempaa työrauhaa, enemmän paikallista sopimista. Toimivan demokratian edellytys on toimiva markkinatalous – meidän on luotava lisää tilaa reilulle kilpailulle, joka vauhdittaa myös kasvua ja tekee tilaa yrittäjyydelle.
