Monen eurooppalaisen maan turvallisuuspoliittinen asema on muuttunut nopeasti Ukrainan kriisin seurauksena. Euroopassa katsotaan, että voimapolitiikka on palannut kansainväliselle areenalle. EU, Yhdysvallat ja Nato syyttävät Venäjää yrityksistä horjuttaa Ukrainan hallintoa ja väkivaltaisuuksien lietsonnasta Itä-Ukrainassa.
Asiantuntijoiden mukaan Venäjän rajavaltiopolitiikka muuttui jo hieman Georgian sodan aikana. Ukrainan kriisi on antanut tälle lisää puhtia. Myös Suomessa ja Ruotsissa on herätty muuttuneeseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen.
Puolustusministeri Carl Haglund (r.) ja Ruotsin puolustusministeri Karin Enström esittelivät tiistaina Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittämisen työsuunnitelman. Engströmin mukaan Suomen ja Ruotsin on reagoitava muuttuneeseen tilanteeseen. Hänen mielestään on luonnollista, että maat keskittyvät nyt lähialueisiin, kuten Itämeren alueeseen.
Suomi ja Ruotsi suunnittelevat varsinkin yhteisiä osastoja meri- ja ilmavoimiin. Työsuunnitelman mukaan puolustusyhteistyö koskee vain rauhan aikaa. Kyse ei ole puolustusliitosta vaan yhteistyöstä, joka koskee kaikkia puolustushaaroja sekä logistiikkaa ja materiaalihankintoja.
Suomen ja Ruotsin lisääntyvä puolustusyhteistyö on tietenkin hyvä asia varsinkin turvallisuuspoliittisesti epävakaina aikoina. Yhdessä voidaan lähtökohtaisesti tehdä enemmän kuin yksin. Kriisin ja sodan ajan olosuhteissa pelkkä rauhan aikana tapahtunut harjoittelu ja materiaalihankinnat eivät kuitenkaan kanna pitkälle.
Mikä tahansa valtio tarvitsee tosi paikan tullen tuekseen kansainvälistä, konkreettista apua läheltä ja kauempaa. Tällaista apua ei ole tarjolla, mikäli asianmukaiset sopimukset turvatakuineen puuttuvat. Tästä löytyy useita esimerkkejä 1900- ja 2000-luvuilta.
Mikäli Suomi ja Ruotsi haluavat tosissaan kehittää puolustusyhteistyötään ja vahvistaa turvallisuuspoliittista asemaansa Itämeren piirissä, maiden kannattaisi solmia valtiosopimukseen perustuva puolustusliitto, joka koskisi myös kriisin ja sodan ajan olosuhteita.
Samaa logiikkaa käyttäen kummankin maan kannattaisi liittyä myös Natoon, jonka rauhankumppaneita ne ovat. Pohjoismaista Norja, Tanska ja Islanti ovat jo jäseniä. Osana Natoa Suomi ja Ruotsi saivat kaikki samat edut ja vielä paljon enemmän kuin mitä maiden kahdenvälinen työsuunnitelma pitää sisällään.
Varsinkin Suomessa käynnissä oleva puolustusvoimauudistus materiaalihankintoineen olisi huomattavasti edullisempaa. Jäsenmaana olisi myös helpompi pyrkiä vaikuttamaan ja muuttamaan Naton toimintatapoja ja organisaatiota, mikäli joistakin asioista ollaan erimieltä.
Naton jäsenvaltiot ovat sivistysvaltioita. Naton päätehtävä on turvata sen jäsenten yhteisiä arvoja, joita ovat demokratia, yksilön vapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltio ja kiistojen rauhanomainen ratkaisu. Näihin tavoitteisiin päästään jäsenmaiden keskinäisen solidaarisuuden avulla. Nato huolehtii jäsenmaiden turvallisuudesta ja vapaudesta poliittisesti ja viime vaiheessa sotilaallisesti.
Suomen ja Ruotsin olisi korkea aika liittoutua sotilaallisesti.
Arno Rydman on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja.