Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) on antanut puolustusministeriölle tehtäväksi toteuttaa tutkimuksen niistä opetuksista, joita voidaan lähes 20 vuoden Afganistanin kriisinhallintakokemusten perusteella tehdä.
– Tavoitteenani on, että tämä selvitystyö tehdään ainakin osittain yhteistyössä ulkoasiainhallinnon kanssa. Olenkin keskustellut jo asiasta ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) kanssa, ministeri Kaikkonen sanoi 236. Maanpuolustuskurssin avajaisissa maanantaina.
Suomi on muiden mukana kuluneen kesän aikana päättänyt osallistumisensa sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanissa. Suomi osallistui maan vakauttamispyrkimyksiin sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioissa lähes 20 vuoden ajan.
– Valitettavasti tilanne Afganistanissa on luisunut nopeasti epäedulliseen suuntaan ja käytännössä koko maa on jo Talibanin hallussa. Kabulin keskushallinnon neuvotteluasemat ovat heikot ja on vain päivien – tai tuntien kysymys koska valta vaihtuu, Kaikkonen totesi.
Hänen mukaansa kriisinhallintaoperaatiot Afganistanissa vuosien 2001 ja 2021 välisenä aikana tarjoavat runsaan ja ajankohtaisen empiirisen aineiston siitä, mitä sotilaallisella kriisinhallinnalla voidaan saavuttaa – ja myös siitä, mitä ei ole mielekästä tavoitella.
– Kun tulevaisuudessa lähetämme suomalaisia sotilaita operaatioihin omien valtiorajojemme ulkopuolelle, tulee meillä olla entistä jäsentyneempi käsitys esimerkiksi seuraavista kysymyksistä:
Ensinnäkin, mitkä ovat kriisinhallintaoperaation tavoitteet ja realistiset mahdollisuudet saavuttaa ne?
– Tehdessämme arviointia mahdollisesta osallistumisesta, tulee tarkasti pohtia parantaako – vai heikentääkö – ulkopuolinen sotilasoperaatio kriisialueen turvallisuustilannetta, Kaikkonen sanoi.
Toiseksi, mitä me tavoittelemme osallistumisellamme osana laajempaa kriisinhallintaoperaation kokonaisuutta?
Kolmanneksi, millä keinoilla ja välineillä pyrimme asettamiimme tavoitteisiin? Miten sotilaallinen toiminta ja muu siviilitoiminta sovitetaan yhteen?
– Myös se, kuinka paljon on mielekästä panostaa suomalaisia resursseja eri operaatioihin tulee arvioida tässä yhteydessä, Kaikkonen totesi.
Neljänneksi, miten arvioimme toimintaamme edistymistä tai onnistumista operaation kuluessa?
”Osallistuminen osallistumisen vuoksi ei ole mielekästä”
Kaikkonen uskoo, että Afganistanin kriisinhallintaoperaatioiden analyysi antaa uusia mielekkäitä syötteitä tulevaisuuden kriisinhallintaosallistumista koskevaan päätöksentekoon.
– Osallistuminen osallistumisen vuoksi ei ole mielekästä. Myöskään pelkkä Suomen lipun näyttäminen mahdollisimman monessa operaatiossa ei voi olla johtolankamme.
Hän muistuttaa, että poliittisten tavoitteiden saavuttaminen sotilaallisin keinoin ei ole helppoa.
– Tästä on viime vuosien ajalta lukuisia esimerkkejä – Afganistanin lisäksi, Irakista, Libyasta, Syyriasta ja vaikkapa Jemenistä. Lisäksi on hyvä huomata se, että sotilaallisella toiminnalla syntyy aina ennalta-arvaamattomia ”sivuvaikutuksia”. Lopputulos on valitettavasti usein heikompi, kuin osallistumispäätöstä tehdessä kuviteltiin.
– Tästä huolimatta pidän perusteltuna, että Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan jatkossakin. Voimme kantaa kortemme kekoon kansainvälisen vakauden lisäämiseksi. Siitä myös itse hyödymme, sekä välittömästi että välillisesti.
Kaikkonen toivoo, että lopullinen vallanvaihto Afganistanissa on rauhanomainen ja turvallinen myös Kabulissa olevalle kansainväliselle yhteisölle.
– Suomalaisten ja suomalaisten kanssa työskennelleiden afgaanien turvallisuus on nyt meille se lähipäivien ykkösasia. Tämän eteen valtioneuvosto tekee parhaillaan töitä.