Valtioneuvoston puolustusselonteon valmistelu on edennyt viimeistelyvaiheeseen. Selonteon on määrä tulla eduskunnan käsiteltäväksi ensi vuoden alussa.
Puolustusselonteon tarkoituksena on arvioida toimintaympäristön muutosten asettamia vaatimuksia Suomen puolustukselle. Siinä peilataan sodankäynnin kehitystä Suomen puolustuksen nykytilaan sekä arvioidaan potentiaalisia uhkia ja puolustuksen pitkän aikavälin kehittämistarpeita. Selonteon valmistelu käynnistyi syksyllä 2015.
– Iso työ on nyt tehty ja selonteko viimeistelyä vaille valmis, valmisteluryhmän puheenjohtajana toimiva puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päällikkö Janne Kuusela sanoo.
Selonteossa on jouduttu nyt muun muassa arvioimaan viime vuonna loppuun saatetun puolustusvoimauudistuksen vaikutuksia tilanteessa, jossa turvallisuusympäristö on epävakaampi kuin vuosikymmeniin. Uudistus merkitsi Puolustusvoimien rakenteiden ja toimintatapojen mittavia uudelleenjärjestelyjä sekä materiaalihankintojen supistuksia ja lykkäyksiä.
Merkittäviä asioita ovat olleet myös kaksi meneillään olevaa strategista suorituskykyhanketta. Hornet-hävittäjäkaluston korvaamiseksi uusilla monitoimihävittäjillä lähetetään tarjouspyynnöt kuluvan vaalikauden aikana, ja varsinainen hankintapäätös on tehtävä heti 2020-luvun alussa. Hankinta tiedetään taloudellisesti raskaaksi. Miljardiluokkaa on myös Merivoimien Laivue 2020 -taistelualushanke. Molempien välttämättömyydestä näyttää kuitenkin vallitsevan laaja poliittinen konsensus.
Selonteossa otetaan tiettävästi kantaa myös valmiuslainsäädännön ja eri viranomaisten toimivaltuuksien uudistamistarpeisiin, joita muun muassa presidentti Sauli Niinistö on puheenvuoroissaan toistuvasti korostanut.
Oli muutaman kymmenen sivun laajuisen, luonteeltaan strategisen selonteon lopullinen sisältö mikä hyvänsä, varmaa on, että se luetaan tarkkaan myös monella taholla Suomen rajojen ulkopuolella.
Viimeistä sinettiä vailla
Valmistelutyön keskiössä on ollut puolustusministeriön johdolla toimiva poikkihallinnollinen valmisteluryhmä. Sen jäsenet tulevat ministeriön lisäksi Puolustusvoimista ja Turvallisuuskomiteasta. Kokoonpanoa täydentävät pysyvät asiantuntijat tasavallan presidentin kansliasta sekä keskeisistä ministeriöistä. Ryhmä on kokoontunut kymmenkunta kertaa, ja sen kuultavana on käynyt useita kymmeniä asiantuntijoita. Prosessia luonnehditaan hyvin perusteelliseksi.
Valmistelun eri vaiheiden tuotokset on viety käsiteltäväksi hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisissä kokouksissa (TP-UTVA). Prosessin poliittinen ohjaus on siis viime kädessä tapahtunut presidentti Niinistön johdolla.
Selonteon valmistelijoiden kanssa on käynyt vuoropuhelua sama kansanedustaja Seppo Kääriäisen (kesk.) luotsaama parlamentaarinen seurantaryhmä, joka seurasi myös kesäkuussa julkaistun ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelutyötä. Kääriäisen ohella varsinkin seurantaryhmän varapuheenjohtajat Ilkka Kanerva (kok.) ja Erkki Tuomioja (sd.) ovat olleet prosessissa tiiviisti mukana. Yhteydenpitoa eduskuntaan on luotsannut puolustusministeri Jussi Niinistö.
Muodollisesti koko selonteko on luonnos niin kauan, kunnes TP-UTVA on antanut sille lopullisen sinettinsä. Viime hetken kompastuskiviä ei kuitenkaan ole näköpiirissä.
Tarkkaa analyysia
Pian valmistuva puolustusselonteko on ensimmäinen lajissaan. Vielä vuonna 2012 valtioneuvosto antoi turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon aiempaan tapaan. Yli satasivuisessa asiakirjassa puolustuksen kehittämistä käsiteltiin siinä vain parinkymmenen sivun verran.
Muun muassa puolustusministeriön edellinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Räty ajoi tiettävästi voimakkaasti puolustusselonteon eriyttämistä omaksi hankkeekseen.
Erillisen puolustusselonteon on ajateltu mahdollistavan sotilaallisen toimintaympäristön kehityksen ja Suomen puolustukseen liittyvien kehittämistarpeiden aiempaa perinpohjaisemmin. Uudessa mallissa valmistelu on myös tapahtunut entistä tiiviimmässä yhteistyössä puolustusministeriön ja Puolustusvoimien kesken.
Janne Kuuselan arvion mukaan eriytetty selontekomalli on palvellut tarkoitustaan hyvin.
– Kun turvallisuuspoliittiset parametrit on ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa jo määritelty, me olemme voineet keskittyä siihen, mikä on puolustuskyvyn kannalta olennaisinta.
HEIKKI HAKALA