Eduskunnan keskiviikkoisessa sote-väittelyssä koettiin erikoinen nopea hetki, kun puhemies Maria Lohela ja varapuhemies Paula Risikko illansuussa vaihtoivat puheenjohtovuoroa.
Vaihto ajoittui sattumalta juuri hetkeen, jolloin kokoomuksen Ben Zyskowicz olisi kesken vauhdikkaan puheenvuoronsa tarvinnut puhemiestä. Zyskowicz ei tiennyt, kauanko hän oli puhunut sallitusta puheajastaan, joista istunnossa pidettiin tiukasti kiinni.
– Puhemies! Minulla ei näy kelloa. No, ei siellä ole puhemiestäkään! Selvä, jatketaan, Ben Zyskowicz tajusi katsottuaan korokkeelle.
Ben Zyskowicz ihmetteli, että ”minä en ymmärrä, mitä te demarit siinä vastustatte, että pienituloinenkin ihminen pääsee valitsemaan lääkärin. Tähän saakka tämä mahdollisuus on ollut muilla kuin pienituloisilla”.
– Sitten, sosialidemokraatit, te maalaatte tällaista mörökölliä seinälle. ”Kuka tahansa saa valita milloin tahansa, mistä tahansa, minne tahansa” — ei tällaista ole kukaan esittänyt. Totta kai me saamme kustannukset ampumaan taivaisiin, jos me teemme tällaista mallia, mutta kun me emme tee. Ottakaa se mörökölli sieltä seinältä pois, ei tarvitse edustaja (Kristiina) Salosen eikä kenenkään muunkaan enää kauhistua, hän sanoi.
Zyskowicz onnistui puhumaan ehkä kaksi kertaa muita pidemmän ajan.
Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen kysyi ihmetellen ”valitseeko jokainen ihminen aamulla herättyään sairaana, että mihin minä tänään hakeudun hoitoon? Kenellä on kokonaisvastuu tästä? Ja tämähän on juuri se kustannuksia lisäävä malli”.
Ben Zyskowicz vastasi, että ”lähinnä sosialidemokraatit ovat maalanneet sellaista mörökölliä seinälle, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa aamulla päättää, että minä menen Sakari Oravan leikattavaksi Turkuun ja sitten minä lähetän laskun jollekin sote-alueelle, niin ei tietystikään”.
– Kukaan ei ole tämmöistä esittänyt, missään ei ole tällaista ajateltukaan. Vaan ajateltu on, että järjestämisvastuussa oleva sote-alue, joka on vastuussa siitä palvelun järjestämisestä, sen toimivuudesta, hoitoketjujen toimivuudesta ja niin edelleen, luonnollisesti myös asettaa tiettyjä laatukriteerejä, ja se asettaa myös totta kai hintakriteerejä, mitä se palvelu saa julkiselle sektorille maksaa, Zyskowicz kuvaili.
– Näissä puitteissa, tavalla, jota ei ole vielä yksityiskohtaisemmin päätetty, luodaan se valikko, josta se asiakas, se potilas, sitten valitsee. Voiko hän joka päivä vaihtaa lääkäriä? Ei voi, tässäkin julkinen valta tulee asettamaan järkevät rajoitteet.