Ongelmana esitetyssä mallissa oli kunnallisen itsehallinnon ja kuntalaisten itsehallinnon toteutumattomuus, koska kunnilla säilyisi rahoitusvastuu, mutta yksittäisten kuntien edustus ja siten vaikutusvalta olisi isoilla sote-alueilla joillakin kunnailla hyvinkin vähäinen suhteessa kokonaisuuteen.
Samoin uudistuksen rahoitusjärjestelmä yhdistettynä valtionosuusuudistukseen ja uuden kuntalain myötä tiukkenevaan alijäämien kattamisvelvollisuuteen tarkoittaisi sitä, että monet kunnat ajautuisivat tässä uudistuksessa kriisikunniksi ja olisivat ehkä pakkoliitosten edessä, Vesa-Matti Saarakkala arvioi.
Kuntien veroprosenttien erot voisivat revetä nykyisestä 6 prosenttiyksiköstä noin 11 prosenttiyksikköön.
Saarakkala sanoo arvostelleensa valittua sote-mallia jo heti, kun se viime maaliskuussa ilmoitettiin, koska perussuomalaiset olivat ajaneet siihen asti omaa Ruotsissa käytössä olevaa peruskunta-piirikunta -mallia, jota myös maakuntamalliksi kutsutaan.
– Jo silloin oli kuitenkin nähtävissä se, että vaikka tarkoitus oli hyvä, se ei voisi kuitenkaan pyhittää keinoja. Vain demokraattinen eli kansanvaltainen järjestelmä voi pitemmän päälle olla kansalaisten edun mukainen myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sektorikohtainen ajattelu ei toimi ja perustuslaki asetti sille onneksi rajat, Saarakkala sanoo tiedotteessaan.
Hän toivoo joka tapauksessa, että sote-sopu säilyy, koska uudistustarve ei poistu.
– Nyt on vain valittava ja rakennettava malli, joka täyttää demokraattiset elementit ja jossa rahoituskin on kunnossa. Se ei ole mitenkään mahdotonta, mutta tulevassa uudistuksessa kuntien vastuu terveydenhuollossa varmaankin pienenee, vaikka palvelut pysyisivätkin kuntien alueella, Saarakkala sanoo.