– Perustuslaki ja lapsen oikeuksien sopimus ovat unohtuneet hallituksen esityksestä, toteavat Jyväskylän yliopiston psykologian emeritaprofessori Lea Pulkkinen ja kasvatustieteen professori Marja-Kristiina Lerkkanen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa.
Heidän mukaansa koulupsykologi- ja koulukuraattoripalveluiden siirtämistä hyvinvointialueiden vastuulle ei ole perusteltu lasten, nuorten tai kouluyhteisön hyvinvoinnilla, eikä lapsia ja nuoria ole kuultu. Lapsivaikutusten arviointia ei ole tehty.
Hallitus esittää osana sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta, että opiskeluhuollon koulupsykologien ja -kuraattorien palvelut siirretään oppilaitosten sijaintikuntien opetustoimelta tulevien hyvinvointialueiden vastuulle.
– Esitys on ongelmallinen, sillä näiden palveluiden erottaminen opetustoimen organisaatiosta heikentäisi opiskeluhuollon laatua olennaisesti. Työn johtamisen tulee tapahtua siellä missä toimintakin, Pulkkinen ja Lerkkanen kirjoittavat.
Heidän mukaansa siirtoesitys edustaa hallintolähtöistä ajattelua, joka viipaloi ihmisten toimintoja hallintorakenteista käsin.
– Hyvinvointilähtöisessä ajattelussa eri toimialat taas yhdessä asettaisivat sivistykselliset ja hyvinvointitavoitteet. Lähiyhteisöt ja matalan kynnyksen lähipalvelut rakentavat hyvinvoinnin perustaa ja ovat tärkeitä ongelmien ennalta ehkäisemisessä. Ne antavat kokemuksen, että minusta yksilönä välitetään.
– Hallituksen esityksen perusteluissa ei esitetä myöskään arviointia siitä, mitä vaikutuksia siirtoesityksellä on voimassa olevan oppilas- ja opiskelijahuoltolain tarkoituksen toteuttamiseen. Keskeinen tarkoitus tulisi olla opiskeluyhteisön hyvinvoinnin edistäminen yksilökohtaisen opiskeluhuollon ohella. Opiskeluhuollossa työnkuva on siten erilainen kuin sote-palveluissa. Esityksessä yhteisö on unohdettu.
Jotta kouluhyvinvointia voidaan tukea, koulupsykologien ja -kuraattorien tulee olla Pulkkisen ja Lerkkasen mukaan kouluyhteisön jäseniä, jolloin he tuntevat sekä henkilökunnan että oppilaat. Koulun henkilökuntaan kuuluvina he ovat mukana työryhmissä ja vuorovaikutuksessa.
– Tämä edistää yhteisöllistä opiskeluhuoltoa, moniammatillista ehkäisevää työtä ja tuen antamista sekä opettajille että opiskelijoille matalalla kynnyksellä oikea-aikaisesti. Tällöin tuki on vaikuttavinta.
– Onnistunut yhteisöllinen opiskeluhuolto suojaa yksilöitä, jolloin tarve tukipalveluihin vähenee. Pitkällä aikavälillä se säästää kustannuksia. Mikäli taas koulupsykologien ja -kuraattorien työn vaikuttavuus ja tuottavuus oppilaiden, perheiden sekä kouluyhteisöjen kannalta heikkenee, korjaavien toimenpiteiden kustannukset nousevat, vaikka esityksen tavoite on kustannusten nousun hillintä.
Siirtoesitystä kohtaan esitetty laaja kritiikki on hallituksen esityksen valmistelussa sivuutettu.
– Esimerkiksi Opetushallitus toteaa viimesyksyisessä lausunnossaan, että lakiesityksen perustelut ohjaisivat ”opiskeluhuollon painopistettä kohti yksilökohtaista työtä”, ja opiskeluhuolto ottaisi siten ”askeleita taaksepäin oppilas- ja opiskelijahuoltolakia edeltävään aikaan”, Pulkkinen ja Lerkkanen muistuttavat.
– Opiskeluhuollon seurannan ja arvioinnin pitää jatkossakin kuulua Opetushallitukselle. Palveluiden tulee olla oppilaitoksen sijaintikunnan vastuulla ja ne on järjestettävä oppilaitoksissa lähipalveluina.