Naapurimaissamme on löydetty tavat, joilla sopimuksiin päästään ja toiminnalla on myös poliittinen tuki. Työrauhaa ei tarvitse uhata lakoilla, sanoo Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen Maaseudun Tulevaisuudessa.
– Ruotsissa sosiaalidemokraatit ja työmarkkinajärjestöt ovat ymmärtäneet sen tosiasian, että yritysten pärjääminen on kansantalouden kannalta on tärkeää. Ruotsissa luottamusta on rakennettu sitä kautta, että yritysten hallituksissa istuu myös työntekijöiden edustajia. Se on virhe, ettei Suomessa ole siihen menty, Kanniainen toteaa.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus koetti ajaa muutoksia muun muassa työttömyysturvaan ja työaikoihin, mikä aiheutti ammattijärjestöjen kapinan ja mittavia mielenilmauksia, esimerkiksi laajan poliittisen lakon. Sen jälkeen työelämän uudistukset ovat jääneet vähiin.
Tämä johtuu Kanniaisen mukaan siitä, että ”Suomessa on työmarkkinoilla korporatistinen järjestövalta”.
– Eduskunnan ja hallituksen ei odoteta tekevän aloitteita työmarkkinoita koskien. Olemme tämän tilanteen vankeina, hän sanoo.
Kanniaisen mielestä työmarkkinat eivät Suomessa toimi, ja vastuu tästä on järjestöillä ja työmarkkinaosapuolilla. Lukkiutuneen tilanteen uhreja ovat varsinkin työttömät, joita Suomessa suuri määrä, vaikka taloudessa menisi hyvin. Kun vajaatyöllistetyt lasketaan mukaan, Suomessa on Kanniaisen mukaan 370[nbsp]000 työtöntä laajasti määriteltynä.
– Nykyinen järjestelmä luo turvaa järjestöjen jäsenille, ei työttömille. Se on ongelmallinen tilanne. Se antaa turvaa yksille, mutta ei kaikille, Kanniainen kritisoi.
Kanniainen pitää tietynlaisena tragediana sitä, että työttömillä ei ole vahvaa etujärjestöä, jolla olisi valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia.
– Suomi ei ole sopimus- eikä luottamusyhteiskunta, hän sanoo Maaseudun Tulevaisuudelle.
Sen sijaan hänen mukaansa Suomi on maa, jossa työmarkkinavaltaa ovat käyttäneet isot keskusjärjestöt, joista toinen (SAK) ajaa palkansaajien etua ja toinen (EK) suuryritysten etua. Samalla tavalla kuin palkansaajapuolella on sivuutettu työttömien kohtalo, työnantajapuolella on ollut suuri joukko keskisuuria ja pieniä yrityksiä, joita ei ole kuunneltu työmarkkinaväännöissä.