Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo analysoi Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan syitä syntyvyyden laskuun. Tilastokeskus on osoittanut syntyvyyden romahtaneen Suomessa. Tilanne poikkeaa suuresti aiempien vuosikymmenten tasaisista syntyvyysluvuista.
Hiilamon mukaan syntyvyyskeskustelussa on kaksi harhakäsitystä. Joillekin alhainen syntyvyys on ilonaihe, koska ympäristövaikutukset pienenevät. Toiset taas pitävät syntyvyyttä puhtaasti yksityisasiana.
Asiasta pitäisi kuitenkin Hiilamon mukaan keskustella, koska se vaikuttaa yhteiskuntasopimuksen toimivuuteen.
– Suomessa yhteiskuntasopimukseen kuuluu, että voimme luottaa perustuslaissakin mainittuun lupaukseen toimeentulosta ja huolenpidosta. Tämän lupauksen pitäminen ei ole mahdollista, mikäli syntyvyys pienenee nykyisellä vauhdilla, Hiilamo kirjoittaa.
– Jos joku haluaa esittää, että Suomen väestön tulee – ympäristösyistä tai muilla perusteilla – vähentyä, hänen olisi myös esitettävä, miten yhteiskuntasopimusta muutetaan.
Syntyvyyden muutoksia selitetään pääasiassa kahdella teorialla. Taloustieteellisessä teoriassa korostuu taloudellinen epävarmuus. Tasa-arvoteoriassa taas sukupuolten välinen työnjako lapsen saamisen jälkeen.
– Tämä ei tarkoita, että lapsiperheiden tukemisessa ei olisi puutteita tai että tasa-arvo-ongelmia ei enää olisi, mutta molempien teorioiden oletusten perusteella syntyvyyden olisi pitänyt lähteä kasvuun.
Syntyvyyden analysointiin on käytetty myös vuorovaikutusteoriaa. Siinä tekijäksi nähdään sosiaalinen vuorovaikutus. Siihen kuuluvat sosiaalinen oppiminen, sosiaalinen paine, käyttäytymismallien leviäminen ja sosiaalinen tuki. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lapsettoman elämän hyvät puolet voivat korostua.
Hiilamon mukaan voidaankin puhua jo kulttuurisesta muutoksesta, koska muutos ei koske esimerkiksi vain yhtä ikäryhmää tai aluetta. Monitieteellisiä tutkimuksia aiheesta kaivattaisiin Hiilamon mukaan lisää:
– Keskeinen kysymys syntyvyyden pienenemisessä koskeekin sitä, miksi suomalaiset ovat alkaneet toivoa aikaisempaa vähemmän lapsia. Kattavia ja hyviä selityksiä ei ole.