Presidentti Donald Trumpin kunnianhimoinen tavoite Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan lopettamisesta 100 päivän kuluessa on yhdysvaltalaisen strategian professori Andrew Novon mukaan monin tavoin ongelmallinen.
Trumpin Ukraina-erikoislähettilääkseen nimittämän kenraaliluutnantti evp. Keith Kelloggin haasteena on hänen mukaansa jo pelkästään se, että mikä tahansa ennalta määritelty aikataulu voi toimia toisen osapuolen hyväksi.
– Kuten kuka tahansa neuvottelija voi kertoa, mitä selvemmin yksi osapuoli haluaa päästä sopimukseen, sitä kovempaa painostusta toinen osapuoli harjoittaa, Yhdysvaltain maanpuolustuskorkeakoulussa Washingtonissa työskentelevä Novo sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Jos keskustelu painottuu liian vahvasti myönnytyksiin, joita Ukrainan pitäisi Venäjälle tehdä, uhkana on hänen mukaansa myös jonkinlainen vuoden 1938 Münchenin sopimuksen toisinto. Ja juuri uutta Müncheniä, jossa länsi pettäisi Ukrainan, Vladimir Putin nyt tavoittelee.
Novo muistuttaa, että Münchenin neuvotteluja varjosti natsi-Saksan patoamiseen pyrkineiden eurooppalaisten suurvaltojen keskinäinen epäluulo. Varsinkin Britannian ja Ranskan johtajat uskoivat, että Adolf Hitlerille tehdyt myönnytykset olivat välttämättömiä ja viisaita. Loppujen lopuksi, kuten kaikki tietävät, Hitlerin nälkä vain kasvoi syödessä.
– Winston Churchillin nimiin usein liitettyä varoitusta lainatakseni sanoisin, että kun brittijohtajat saivat valita sodan ja häpeän välillä, he valitsivat häpeän ja saivat silti myös sodan, Novo toteaa.
Nykyään pitäisi hänen mukaansa ymmärtää, että pelkurimaiset myönnytykset väkivallan uhan edessä johtavat vain suurempaan väkivaltaan. Heikkoutta aistivat aggressiiviset autoritaariset johtajat vaativat ennemmin yhä uusia myönnytyksiä kuin kunnioittavat itse antamiaan sitoumuksia.
– Myönnytyksiä tekemällä pelkurimaiset johtajat asettavat itsensä epäedulliseen asemaan, kun he joutuvat myöhemmin kohtaamaan vahvemman vihollisen. Tästä seuraa, että on parasta taistella nyt, jotta vältytään kovemmilta taisteluilta myöhemmin, hän painottaa.
– Ukrainaa, sen alueita ja sen turvallisuutta ei pidä suotta uhrata sellaisen rauhan saavuttamiseksi, joka ei kuitenkaan kestä.
Novo muistuttaa autoritaaristen hallintojen olevan usein pohjimmiltaan hauraita, kuten Syyrian diktatuurin kaatuminen vastikään osoitti. Mitä huonommin autoritaaristen johtajien kansainväliset pyrkimykset onnistuvat, sitä kovempaa painetta heihin kohdistuu kotimaassa.
Jos Vladimir Putinin sallittaisiin voittaa Ukrainassa, se tarjoaisi hänelle mahdollisuuden entisestään lujittaa valtaansa Venäjällä.
– Se ei vain heikentäisi niitä voimia, joita hänen hallintoaan vastaan on jäljellä. Se ei vain tarjoaisi fyysisiä edellytyksille uusille hyökkäyksille, vaan myös sisäpoliittisen oikeutuksen niille, Novo varoittaa.
– Jos Münchenistä jotakin voidaan oppia, niin se, että vaikka diktaattorit vaikuttavat mitä voimakkaimmilta ja uhkaavimmilta, he ovat usein haavoittuvaisempia ja epävarmempia kuin he voivat koskaan itse myöntää tai tietää.
