Suomi on sokea itse aiheutetuille ympäristömuutoksille, kirjoittaa Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola Helsingin Sanomissa.
– Vieritämme helposti syyt ongelmistamme muiden niskaan. Väitämme ilmasto-ongelman johtuvan Kiinasta ja Intiasta, vaikka omat ilmastopäästömme ovat henkeä kohti kymmenkertaisia näissä maissa asuviin nähden. Itämeren huonosta jamasta syytimme Venäjää, kunnes tutkimus osoitti, että olemme Suomessa itse aiheuttaneet Itämeren rannikkovyöhykkeen pilaantumisen, Korhola toteaa.
Professorin mukaan ajatus Suomen puhtaasta luonnosta on kaunis, mutta se ei ole totta. Korhola nostaa esimerkiksi soiden kohtelun.
– Soiden ojittaminen metsänkasvatusta varten aloitettiin 1900-luvun alussa ja oli vilkkainta 1960- ja 1970-luvuilla, kun työllistämisen turvin tehtiin maailmanennätys soiden ojittamisessa. Suomi-neito kirjaimellisesti viilleltiin haavoille. Hurjimmillaan ojia kaivettiin vuodessa yli 300 000 hehtaarin alalle, hän kirjoittaa.
– Soita on lisäksi hukutettu tekoaltaisiin ja kuivattu turvetuotantoon. Nykyään vain runsas kolmannes alkuperäisestä 10,4 miljoonan hehtaarin suoalasta on luonnontilassa tai lähellä sitä. Näidenkin soiden reunat on usein muutettu turvepelloiksi.
Korholan mukaan myös Suomen metsiä on tuhottu.
– Nykyaikaisten metsänhoitomenetelmien seuraukset ovat peruuttamattomia. Jo ensiharvennus tuhoaa käytännössä kaikki luonnonmetsän kehittymisen mahdollisuudet, avohakkuista puhumattakaan. Meille kerrotaan, että Suomen metsissä on nyt puuta enemmän kuin koskaan. Puustomme keskitilavuus on kuitenkin vain hieman yli 100 kuutiometriä hehtaaria kohti. Jos valtaosa metsistämme olisi luonnontilassa, puuston keskitilavuus olisi vähintään kaksinkertainen.
Vesistöjen pilaaminen kertoo sekin Korholan mukaan vuosisatoja jatkuneesta piittaamattomuudesta.
– Toisen maailmansodan jälkeen teollisuuden jätevedet sekä sellu- ja paperiteollisuuden prosesseista syntyneet saasteet ajoivat järviä ahdinkoon. Nämä jätökset muhivat edelleen monien vesistöjen pohjamudissa, hän toteaa.
Korhola muistuttaa, että myös maa- ja metsätalouden päästöt ovat rehevöittäneet ja tummentaneet vesistöjä.
– Kesämökkeilijöiden harmina ovat liettyvät rannat ja tahriintuvat kalanpyydykset. Helsingissä Töölönlahden pohjassa makaa jätevesistä peräisin olevaa kuparia ja muita metalleja lähes jalostettavaksi asti.
Professori esittää toimia luonnon ja ilmaston tilan parantamiseksi.
– Valtion metsistä voisi huoletta jättää paljon nykyistä suuremman osan kasvamaan luonnonmetsiksi. Näin lisäisimme luontopääomaamme ja hiilinielujamme pysyvämmin kuin hakkaamalla ja uudistamalla. Soita ja turvepeltoja tulisi palauttaa luonnontilaan, ja uusista raivauksista tulisi viimeinkin luopua. Luontoa vaurioittavat avohakkuut on lopetettava, Korhola esittää.