– Vero tulisi kuitenkin periä kaikilta, eli myös kotimaisilta institutionaalisilta sijoittajilta, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun yritysjuridiikan professori Reijo Knuutinen kirjoittaa Verotus-lehdessä julkaistussa artikkelissaan.
Hän muistuttaa, että yhtiöiden maksamat verot siirtyvät aina tavalla tai toisella asiakkaiden, osakkeenomistajien tai työntekijöiden maksettavaksi.
Knuutinen huomauttaa, että Suomen kansainväliset sopimukset käytännössä estävät ETA-alueella rekisteröityjen institutionaalisten sijoittajien verottamisen silloin, kun vastaava kotimainen yhteisö on vapautettu verosta – esimerkiksi silloin, kun ulkomainen eläkelaitos sijoittaa Suomeen.
– Veropohjan tiivistämiseksi, järjestelmän yksinkertaistamiseksi sekä tasapuolisuuden varmistamiseksi osinkojen lähdeverotus olisikin ulotettava institutionaalisten sijoittajien ohella myös muihin osinkoverotuksesta vapautettuihin yhteisöihin, kuten yleishyödyllisiin yhdistyksiin ja säätiöihin, professori kirjoittaa.
Knuutisen mukaan veropoliittisena tavoitteena ja konkreettisena toimenpiteenä verotuksen kohdistaminen ”erityisesti ulkomaisiin sijoittajiin” ei olisi ehkä kovin hyvä signaali maailmassa, jossa kilpaillaan sijoituksista, investoinneista tai rahoitusalan toimijoiden sijoittautumisesta.
Rahastosijoittajat maksajaksi
Knuutinen nostaa esimerkkinä esiin sijoitusrahastot, jotka ovat verovapaita yhteisöjä, eivätkä ne itse maksa veroa osingoistaan, korkotuloistaan tai luovutusvoitoistaan.
– Vastaavasti kuten työeläkeyhtiöiden kohdallakin, tämä ei tarkoita sitä, että säästämistä sijoitusrahastojen kautta ei millään tavoin verotettaisi. Sijoitusrahastojen osakesijoitusten kohdeyritykset maksavat yhteisöveroa, ja myös sijoitusrahastoja hallinnoivat rahastoyhtiöt ovat verovelvollisia. Viime kädessä myös rahastosijoittajia verotetaan, jolloin verotukseen ja sen lykkääntymiseen vaikuttaa se, onko sijoitukset tehty tuotto-osuuksina vai – kuten yleisemmin – kasvuosuuksina.
Sijoitusrahastojen kohdalla lähdeverotus kohdistuisi Knuutisen mukaan viime kädessä rahastojen tuoton kautta rahastosijoittajiin.
– Koska osakkeiden pitkän aikavälin tuotto on empiirisesti tarkastellen perustunut yhtä lailla sekä vuotuiseen osinkotuottoon että arvonnousuun, ei tämän suora matemaattinen vaikutus ole kovin merkittävä. Sen sijaan lähdeverolla voisi olla vaikutusta ensinnäkin rahastosijoittajien allokaatioihin, että toiseksi myös sijoitusrahastojen sijaintia ja rekisteröintiä koskevia päätöksiin sekä sijoituskohteita koskeviin valintoihin, Knuutinen kirjoittaa.
Vero kohdistuisi apurahan saajiin
Knuutinen nostaa esiin myös yleishyödylliset säätiöt ja yhdistykset. Yleishyödyllisen yhteisöt maksavat tuloveroja vain elinkeinotoiminnastaan, joten yleensä ne eivät maksa veroa sijoituksistaan saamistaan tuloistaan.
– Mikäli tällaisille verosta vapautetuille yhteisöille maksettaville osingoille kohdistuisi lähdevero, olisivat sen lopullisena efektiivisenä kohteena ne henkilöt, jotka ovat saaneet tukea esimerkiksi tieteellisiin tai taiteellisiin tarkoituksiin. Yhteensä tällaisia apurahoja yleishyödyllisessä tarkoituksessa on maksettu Suomessa vuosittain yli 500 miljoonan euron edestä. Vero kohdistuisi siten viime kädessä apurahan saajiin.
Lisäksi verolla voisi olla professorin mukaan vaikutusta yleishyödyllisten säätiöiden ja yhdistysten sijoitusallokaatioihin.
– Sijoituksia saatettaisiin suunnata pois kotimaisista osakkeista ja vastaavasti enemmän sellaisiin kohteisiin, jossa lähdeveroa ei ole.
Verosopimuksissa nollaverokanta
Voimassa olevien verosopimusten mukaan pörssiosakeosinkojen lähdeverojen taso on sovittu nollaksi Britannian, Irlannin, Meksikon ja Ranskan kanssa.
– Verosopimusproblematiikkaan olisi varmaan houkutteleva vastata, että asia pitää ratkaista verosopimuksia muuttamalla. Kuten kuitenkin on nähty neuvoteltaessa verosopimuksen muuttamisesta Portugalin kanssa, asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, Knuutinen kirjoittaa.
– On vaikea kuvitella, millä perusteella eräät maat olisivat valmiit sopimaan nykyisestä verottomuudesta Suomen hyväksi vaikkapa oman eläkejärjestelmänsä kustannuksella. Jos taas lähdeverotukseen jää verosopimusverkostosta johtuvia merkittäviä nollaverotusrelaatioita, voi tämä vaikuttaa siihen, mitä kautta sijoituksia kanavoidaan Suomeen: yhtiö- ja muissa rakenteissa voitaisiin hyödyntää niitä valtioita, joiden verosopimus Suomen kanssa estää lähdeverottamisen.
Knuutinen toteaa, että sijoitusrahaston kotipaikan siirto on suhteellisen yksinkertaista.
– Rahastot ovat Euroopassa keskittyneet muutamaan maahan, joista Irlanti on yksi, hän huomauttaa.
Professorin mukaan verotuksen kiritystämisellä voi olla sellaisia dynaamisia vaikutuksia, että tavoitellut lisätulot jäävät ainakin osittain saamatta.
– Esitetty osinkojen lähdevero on tästä näkökulmasta ongelmallinen, ja sisältää ainakin jonkinlaisia mutta toisaalta vaikeasti arvioitavissa olevia riskejä, hän toteaa.