Valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen kirjoittaa Nykypäivän kolumnissaan, että keskustelu sosiaali- ja terveysalan uudistuksesta ja sen seurauksena muodostuvasta uudesta poliittisen päätöksenteon tasosta on pitänyt otteessaan politiikan agendaa jo kahdella vaalikaudella.
– Nyt aluevaalit viimein järjestetään ja hyvinvointialueille valitaan edustajat monien käänteiden ja nimivääntöjen jälkeen. Mutta onko kansalaisten turnauskestävyys jo mennyttä, hän kysyy?
Kunnallisalan kehittämissäätiön syyskuussa teettämän gallupin mukaan aluevaalien äänestysprosentti olisi jäämässä alle 40 prosentin. Tuoreessa muistissa on viime kevään kuntavaalit, joissa äänestysaktiivisuus oli alhaisin 70 vuoteen (55,1 prosenttia).
– Vaalien siirtäminen koronan vuoksi kesäkauteen oli tietysti vahva selittäjä, mutta kuntavaalit ovat kuitenkin kansalaisille tutut. Aluevaalit taas täysin uudet, Kestilä-Kekkonen toteaa.
– Gallupit eivät siis lupaa hyvää aluevaaleille, varsinkin kun ne tapaavat liioitella äänestysaikomuksia. Ennen kuntavaalejakin vielä 60 prosenttia kansalaisista piti äänestysaikomustaan kevään vaaleissa varmana, hän muistuttaa.
Vaaleissa ehdokasvalinnan vaikeus on merkittävin äänestämättä jättämistä selittävä tekijä.
– Kuntavaaleissa etenkin pienemmissä kunnissa oma ehdokas on suhteellisen helppo löytää. Alle kymmenentuhannen asukkaan kunnissa noin neljä viidestä äänestäjästä tuntee äänestämänsä ehdokkaan henkilökohtaisesti tai läheisen kautta. Aluevaaleissa tämä etäisyys väkisinkin kasvaa, Kestilä-Kekkonen arvioi.
Vuodesta 2025 alkaen kunta- ja aluevaalit tullaan järjestämään samanaikaisesti. Onko yhdistämisestä jatkossa äänestysaktiivisuuden pelastajaksi?
– Suomessa on vain kerran järjestetty kahdet vaalit yhtä aikaa: ensimmäiset europarlamenttivaalit yhdessä kuntavaalien kanssa vuonna 1996. Näissä vaaleissa europarlamenttivaalien äänestysprosentti oli myöhempiin eurovaaleihin verrattuna tuolloin poikkeuksellisen korkea (60,3 prosenttia), mikä selittynee vaalien uutuudenviehätyksellä, Kestilä-Kekkonen toteaa.
Kansanvalta 2007 -toimikunta arvioikin vaalien yhdistämisestä saadut kokemukset valtaosin kielteisiksi.
– Äänestäjät sekoittivat kahdet eriväriset äänestysliput helposti ja europarlamenttivaalien valtakunnalliset teemat jättivät kuntavaaliteemat jalkoihinsa, professori sanoo.
Kestilä-Kekkonen katsoo, että aluevaaleissa samanlaista uutuudenviehätystä ei enää seuraavalla kierroksella ole tarjolla, jos nytkään, ja eri alueellisten tasojen päätäntävallassa olevien asioiden erottaminen vaatii kansalaiselta melko hyvää politiikan lukutaitoa.
– Vaikka tammikuun vaalien osalta tutkijan kristallipallosta ei vielä hahmotu tarkkaa äänestysprosenttia, paikallisvaalien äänestysprosentin laskevan trendin tarkastelu ei lupaa suuria voittoja kansalaisosallistumisen kannalta.
– Puolueilla ja medialla on kuitenkin vielä pelimerkkejä jäljellä. Vuosikausia jatkuneen väsyttävän poliittisen debatin jälkeen kirkastamista on sen suhteen, mistä tulevat aluevaltuustojen edustajat päättävät. Viestin tulee olla varsin yksinkertainen: mihin henkilökohtaisen elämänsä asioihin kansalainen voi aluevaaleissa äänestämällä vaikuttaa, ja mihin suuntaan puolueet vaalit voittaessaan vievät alueiden päätäntävallassa olevia asioita, Kestilä-Kekkonen kirjoittaa.