Niin sanotun Tiitisen listan julkistaminen voisi olla viisasta, arvioi Helsingin yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Seppo Hentilä.
Suojelupoliisi lupaili syksyllä 2012, että Tiitisen lista saatetaan antaa tutkijoiden käyttöön vuonna 2015. Lista on nyt 25 vuoden ikäinen. Supon silloinen päällikkö Seppo Tiitinen sai listan paristakymmenestä suomalaisnimestä Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelulta kevätkesällä 1990.
– Olin aluksi sitä mieltä, silloin kun tämä lista tuli Alpo Rusin tapauksen (suojelupoliisi epäili vuonna 2002 Alpo Rusia törkeästä vakoilusta DDR:n hyväksi vuosina 1969–76.) myötä puheenaiheeksi (korkein hallinto-oikeus salasi listan vuonna 2010), että sitä ei olisi viisasta antaa tutkijoiden käyttöön, koska siitä tulisi uusia Rusin kaltaisia tapauksia, jolloin syyttömät henkilöt menettäisivät maineensa, Seppo Hentilä sanoo Verkkouutisille.
– Olen muuttanut kantaani, koska tämä salassapito jatkuvasti kaivertaa julkisuudessa. Ehkä lista olisi viisasta julkistaa juuri sillä tavalla kuin suojelupoliisi on tämän erikoispäätöksen tehnyt eli lista voitaisiin luovuttaa tutkijoille tutkimuslupapyynnön perusteella.
Varsinainen suojelupoliisin asiakirjojen salassapitoaika on 60 vuotta. Tutkimuslupa 25 vuotta vanhempaan aineistoon voidaan kuitenkin myöntää tieteellistä tutkimusta varten ”jos on ilmeistä, ettei tiedon antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty”.
Suojelupoliisin viestintäpäällikkö Jyri Rantala totesi sunnuntaina Verkkouutisissa, että tutkimuslupaa voidaan harkita tutkimussuunnitelman perusteella, jos sellainen saadaan. Suojelupoliisin mukaan vasta tutkimushakemuksen tullessa he päättäisivät, voidaanko listan nimiä kertoa tutkimuksen mukana.
– Tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen, että lista voitaisiin luovuttaa niin, että listan käyttöönsä saava tutkija ei saisi julkistaa nimiä. Tämä on varmaan uusi tulkinta, Hentilä kertoo.
– Tällainen tutkimuslupa, jossa myönnetään aineistoa, mutta kielletään sen julkistaminen, on Suomessa melko harvinaista; aineisto ikään kuin näytetään tutkijalle, mutta kielletään yksityiskohtien julkistaminen.
Askel eteenpäin
Professori Hentilän mukaan listan luovuttaminen luotettavalle tutkijalle olisi askel eteenpäin, vaikka nimiä ei saisikaan julkistaa.
– Toisaalta media ja yleisö ovat olleet kiinnostuneita näistä listalla olevista nimistä jo parinkymmenen vuoden ajan. Tämä nimimysteeri jäisi kaivertamaan taustalle.
– Minä ajattelin alkuvaiheessa, että listan salaamisella suojeltaisiin viattomia ihmisiä, jotka eivät varmasti voineet olla mitään Stasin yhteyshenkilöitä vaan ovat joutuneet listalle tietämättään tästä.
Listan salausta perusteltiin sillä, että haluttiin suojella suojelupoliisin mahdollisuutta saada tietoja kolmannelta taholta eli tässä tapauksessa Saksan liittotasavallalta.
– Lista on saanut merkitystä ensisijaisesti siksi, että salaaminen on nostanut kiinnostuspiikkiä kohtuuttomasti. Sen verran mitä minä ymmärrän Stasin toimintatavoista ja aineiston keruusta, olen arvioinut, että lista ei sinänsä voi olla kovin merkittävä, Hentilä toteaa.
– Listalla tuskin on vakoojaksi värväytyneitä, jotka olisivat luovuttaneet Stasille Suomea vahingoittavia tietoja.
Suojelupoliisin Seppo Tiitinen selvitti 2003 oikeuskanslerille, että lista koostui Stasin entisen asemapäällikön kontakteista Helsingissä.
– Asemapäällikkö oli kerännyt listan niistä suomalaisnimistä, joita hän oli tavannut ilmeisesti ihan normaalissa diplomaattisessa kanssakäymisessä Helsingin diplomaattipiireissä. Silloin listan täytyy koostua suomalaisista vaikuttajahenkilöistä kuten poliitikoista ja kulttuurielämän ihmisistä, jotka eivät olleet Stasin ulkomaantiedustelun kontakteja, Hentilä sanoo.