Suomen kieleen lukeutuvat murteet kytkeytyvät professori Johanna Vaattovaaran mukaan keskeisesti eri alueiden ominaispiirteisiin.
Niihin liittyvät stereotypiat siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle, kun puhuja pyrkii tiedostamattaan mukautumaan ympäristöön. Esimerkiksi savolaisiin yhdistetään tietynlainen lupsakkuus.
– Lisäksi vanhat alueisiin liittyvät stereotypiat, puhutaan topeliaanisista heimostereotypioista, aktivoituvat erilaisten murteiden kautta, professori sanoo MTV:lle.
Hänen mukaansa murre voi vaikuttaa mielikuviin esimerkiksi esiintymisen aikana.
Joitakin murteita vältellään ja toisia viljellään useammin. Murteiden imitoiminen voi toisaalta särähtää paikallisen kielikorvaan.
Vaattovaaran mukaan ihmisellä on luontainen taipumus mukautua puhekumppaneihin ja kielelliseen ympäristöön.
– Kielenkäyttötilanteet ovat erilaisia, ja vaikka emme tiedostaisi sitä, vaihtelemme puhumisemme tapaa enemmän ja vähemmän, professori toteaa.