Maaseudun Tulevaisuus uutisoi sunnuntaina, että Suomen satavuotiaiden määrän ennustetaan ylittävän tuhannen henkilön rajapyykin vuonna 2021. Vuoden 2017 lopussa satavuotiaita oli 854.
Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhän mukaan tutkimukset osoittavat, että selkeästi yli puolet satavuotiaista on jossain ympärivuorokautisessa hoidossa. Eliniän kasvusta huolimatta elämän lopun raihnaisuuden ja avun tarve ei lyhene.
Jylhän mukaan päättäjät eivät ymmärrä, kuinka suuresta ja äkillisestä muutoksesta on kyse, kun todella iäkkäitä on yhä enemmän.
– Se on yksi pääsyy vanhuspalvelukriisin takana. Kaikki ne puheet, että ihminen voi olla aina kotona, eivät pidä paikkaansa. Avun tarve elämän loppuvuosina näyttää olevan sitä suurempaa, mitä vanhemmaksi eletään, Jylhä sanoo Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa.
Jylhä vastusti aikaisemmin hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin, mutta on sittemmin muuttanut kantaansa, koska järjen sijasta palveluissa ajatellaan vain rahaa. Jylhän mielestä huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, että hoitajamitoituksen lisäksi on oltava riittävästi hoitopaikkoja.
– Vanhuspalvelut unohtavat elämän loppuvaiheen. Ympärivuorokautiseen hoitoon voi olla vaikea päästä, vaikka vanha ihminen itse haluaa sitä, ja omaiset ja kotihoito pitävät sitä järkevänä ratkaisuna, Jylhä sanoo.
Professori kuitenkin painottaa, että Suomessa on paljon todella hyvää vanhustenhoitoa.
– Esimerkiksi yksityisissä hoivakodeissa on täysin voittoa tavoittelemattomia yrityksiä ja järjestöjä. Hoivakodin pitäjät saattavat päinvastoin kerätä usein rahaa muilla tavoin hoidon järjestämiseksi, Jylhä sanoo.