Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg toteaa Verkkouutisten blogissaan, että Suomessa on kehnonlainen mielipidemittausuutisointiperinne, jossa hutilointi jatkuu vuosikymmenestä toiseen.
Hänen mukaansa pienistä muutoksista tehdään katteettomia yleistyksiä. Mielipidemittausten tarkkuutta yliarvioidaan, virhelähteet aliarvioidaan eikä mittausten virhelähteitä tunneta.
– Vuosikymmenestä toiseen toimittajakohortti opettelee erottamaan prosentin ja prosenttiyksikön toisistaan.
– Miten suuri osa toimittajakunnasta osaa selittää, mitä tarkkaan ottaen tarkoitetaan virhemarginaalilla? Itse en ole sellaista toimittajaa vielä kohdannut. Luottamusväli on useimmille toimittajille hepreaa, Matti Wiberg kirjoittaa.
Viime aikoina puoluekannatusmittauksissa on hänen mukaansa korostunut hankala piirre, joka on puoluekantaansa ilmaisemattomien suuri osuus.
– Kato on mittauksissa kasvava pulma. Asiaan tulisi kiinnittää sen ansaitsema huomio. Nyt ilmiö jätetään mittausuutisoinnissa jokseenkin pohtimatta. Kadon syitä ei juuri tunneta – eikä niitä juuri pohdita, ainakaan tiedotusvälineissä.
Professori Wibergin mukaan tulee ymmärtää, että nykyiset mittaustulokset ennustavat varsin kehnosti tulevia vaalituloksia.
– Tiedämme hyvin vähän siitä, miksi ihmiset eivät ilmoita, mitä puoluetta äänestäisivät, jos vaalit järjestettäisiin nyt.
Hänen mukaansa ”myös mielipidemittauksia käytetään itkumuureina ja strategiseen viestintään”.