Yritysten tutkimus- ja kehitysinvestoinnit olivat viime vuonna reaalisesti 30 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2006. Supistuminen selittyy pääosin elektroniikkateollisuuden romahduksella.
Aalto-yliopiston taloustieteen professorin Matti Pohjolan mielestä hämmästyttävää on, että myös julkisyhteisöjen investoinnit tutkimukseen ja kehittämiseen ovat supistuneet vuodesta 2012 alkaen.
Tutkimus- ja kehitysinvestointien osuus kansantalouden kokonaistuotannon arvosta on enää 3,3 prosenttia. T&k-investointien osuus on ollut suurimmillaan prosenttiyksikön korkeampi. Ruotsissa osuus on kasvanut 4,6 prosenttiin.
– Talouskasvu syntyy vain sellaisista investoinneista, jotka luovat innovaatioita ja vauhdittavat teknologian kehittymistä. Eduskunta voisi muuttaa talouspolitiikkaa talouskasvua tukevaksi lisäämällä julkisyhteisöjen tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusta. Investointien tehottomiin verotukiin ei ole tarvetta, Pohjola kirjoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.
Kansantalouden suhteellinen etu on siirtynyt perinteisestä tehdasteollisuudesta tietointensiivisten ja korkean teknologian palvelujen tuotantoon.
Kun myös perinteisellä teollisuudella on mahdollisuus uudistua digitaalisia palveluja ja tavaratuotantoa yhdistämällä, mahdollisuudet talouden ja hyvinvoinnin uuteen kasvuun ovat Pohjolan mukaan vähintään yhtä hyvät kuin Suomen teollistuessa sata vuotta sitten.
– Jotta tämä toteutuisi, talouspolitiikan pitää uudistua: julkisia tutkimus- ja kehitysinvestointeja kannattaa kasvattaa, yleisiä investointi- ja verotukia voidaan karsia, palvelualojen sääntelyä pitää purkaa ja julkisia palveluja tulee digitoida.
Pohjolan mielestä kustannuskilpailukykyä korostavat vanhentuneet ajatusmallit pitää korvata nykyaikaisilla, tutkimuksen ja kehittämisen sekä teknologian merkitystä korostavilla opeilla.