On häkellyttävää, kuinka pian yhteiskunta- ja oikeuspolitiikan linja muuttui Suomessa (sisällis)sodan jälkeen, arvioi Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen.
Vuoden 1918 sisällissodan päättymisestä tulee tiistaina kuluneeksi tasan 100 vuotta.
– Kuningashanke kaatui, kunnallinen demokratia käynnistyi jo vuoden 1918 lopulla, eduskuntavaalit järjestettiin maaliskuussa 1919 ja tasavaltalainen hallitusmuoto säädettiin heinäkuussa (1919). K.J. Ståhlbergistä tuli ensimmäinen tasavallan presidentti, professori Kekkonen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan.
– Eikä tässä kaikki. Demokraattisen oikeusvaltion perustaa turvasi myös riippumaton tuomioistuinlaitos, joka oli KKO:n ja KHO:n perustamisen kautta toteutettu jo syksyllä 1918. Ministerivastuulaki säädettiin 1922. Suomesta tuli ajan mittapuun mukainen oikeusvaltio.
Kekkosen mukaan 1918 muutti aikaisemmin kaavailtua vallanjakoa: kansanvaltaisuuden elementit heikkenivät ja tasavallan presidentin valtasoikeudet säädettiin erittäin vahvoiksi.
Kekkonen korostaa, että yhteiskuntasovun rakentamista ajatellen erityisen tärkeitä olivat myös maanjakolait (Lex-Kallio ja torpparivapautus) ja muu lainsäädäntö, jolla pyrittiin parantamaan yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olleiden asemaa.
– Mikä käänsi suunnan, kysytään usein? Varsinkin ulkomaalaiset kollegat pitävät suunnan muutosta suoranaisena ihmeenä.
Hänen mukaansa muutoksen syyt olivat sekä maan sisällä että kansainvälisen poliittisen arkkitehtuurin muutoksissa.
– Suomen kansainvälinen maine oli kärsinyt vankileirien kurjuuden tultua ensin pohjoismaiden ja sitten laajemminkin ulkomaiden lehdistön tietoon. Saksan häviö maailmasodassa luhisti kuningashankkeen. Suunnan oli pakko muuttua, jotta nuori valtio saisi maailmansotien voittajavaltioiden hyväksynnän. Politiikan linja siirtyi näissä olosuhteissa kohti maltillista keskustaa.
Demokraattinen oikeusvaltio joutui Suomessa kovalle koetukselle maailmansotien välisenä. Oikeudenkäyttö politisoitui ja demokratiaa rajoitettiin.
– Suomalainen yhteiskunta kesti demokratian kaventamisen vaatimukset paremmin kuin useimmat muut Euroopan maat. Lapuan liike kukistettiin. Laillisuusrintama voitti. Yhteiskunnallinen Integraatio eteni merkittävästi 1930-luvun lopulla maalaisliiton ja sosialidemokraattien punamultayhteistyön käynnistymisen myötä.
Mutta sovintoa vahvassa merkityksessä pystyttiin rakentamaan Kekkosen mukaan vasta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, kun Suomesta tuli demokraatttinen oikeus- ja hyvinvointivaltio.
– Sovinto edellyttää aitoa demokratiaa, johon kuuluu mahdollisuus keskustelulla kipeistäkin asioista ja olla oikeassa tai väärässä ilman sanktioiden pelkoa.