Hallitus on kaavaillut työmarkkinajärjestöjen sopimisoikeuden rajoittamista siten, että työehtoja koskevat uudistukset toteutetaan pakottavana lainsäädäntönä.
Hallitus on ilmoittanut vievänsä kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävät toimet läpi pakottavalla lainsäädännöllä.
Helsingin yliopiston työoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden Professori Ulla Liukkunen toteaa Helsingin Sanomien vieraskynä -kirjoituksessaan, että oikeus käydä työehtosopimusneuvotteluja työehdoista on työntekijöiden perustavanlaatuinen oikeus.
Se käy hänen mukaansa ilmi muun muassa kolmikantaisen Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vuonna 1998 antamasta julistuksesta, joka koskee työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia. Julistus perustuu järjestön yleissopimuksiin, jotka Suomi on ratifioinut.
”Oikeus neuvotella työehtosopimuksia liittyy oikeuteen järjestäytyä, joka on taattu ILO:n yleissopimuksella numero 87. Nämä oikeudet ovat työntekijöiden kansainvälisesti tunnustettujen oikeuksien ydinaluetta, ja niitä suojaavat kansainväliset ihmisoikeusasiakirjat”, Liukkunen kirjoittaa.
Hänen mukaansa oikeus työehtosopimusneuvotteluihin kuuluu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaaman yhdistymisvapauden piiriin. Lisäksi järjestäytymisvapaus sekä kollektiivinen neuvotteluoikeus on suojattu Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa.
”Työmarkkinajärjestöjen kollektiivisella neuvottelu- ja sopimisoikeudella on siis kansainvälisten normien takaama suoja. ILO:n yleissopimukset ovat valtiosopimuksia.”
Liukkunen toteaa kollektiivisen neuvotteluoikeuden liittyvän kiinteästi perustuslaissa turvattuun yhdistymisvapauteen. Hänen mukaansa työehtoja koskevien uudistusten toteuttaminen pakottavana lainsäädäntönä puuttuisi oikeuteen neuvotella ja sopia työehdoista.
”Rajoitus ei ole yhteensopiva sopimisoikeuden kansainvälisen suojan kanssa”, Liukkunen sanoo.
Kaavailtu neuvottelu- ja sopimisoikeuden rajoittaminen estäisi työmarkkinajärjestöjä Liukkusen mukaan sopimasta lakia edullisemmista työehdoista.
”Käytännössä tällaisten ylärajojen asettaminen, ja sitä kautta nykyisen normitason pakottaminen alhaisemmaksi, toimisi työnantajan eduksi”, hän kirjoittaa.
Tähän saakka työehtoja koskevassa lainsäädännössä pakottavuus on Liukkusen mukaan perustunut työntekijän suojelemiseen.
Ulla Liukkusen mukaan sen estämistä, että työmarkkinajärjestöt pääsevät sopimaan lakia edullisemmista työehdoista työntekijälle, on perinteisesti pidetty ILO:n valvontatoiminnassa sen yleissopimuksen numero 98 vastaisena.
”Työmarkkinajärjestöjen neuvottelu- ja sopimisoikeuden oikeudellinen asema on vahva. Suomi on kansainvälisissä ihmisoikeusvelvoitteissaan sitoutunut turvaamaan oikeuden työehtosopimusneuvotteluihin ja kollektiiviseen työehdoista sopimiseen. Tällaisia sitoumuksia ei voida kollektiivisen työoikeuden perusteisiin puuttumalla purkaa”, Liukkunen toteaa.