– Osaamista rakennettiin liikkeelle lähtemisen jälkeen, mutta sitä ei otettu tarpeeksi vakavasti. Yhtiön päätöksentekijät vähättelivät ympäristö- ja vesiosaamisen tarvetta. Nyt sitten mitataan oikeudessa, ylittävätkö tietyt menettelytavat ympäristörikoksen tunnusmerkit, professori Rauno Sairinen toteaa.
Sairisen tutkimusryhmä on tutkinut Suomen Akatemian rahoituksella suomalaista globaalia kaivosteollisuutta ja paikallisten suhtautumista siihen. Tutkimus aloitettiin vuonna 2010, jolloin Talvivaara ei vielä ollut kriisissä.
Paikallisten parissa tehtyä haastattelututkimusta ja kansallista kyselyä aloitettaessa ympäristöongelmat olivat jo kärjistyneet.
Haastattelujen perusteella lähikylien asukkaat olivat hyvin pettyneitä Talvivaaran tiedotukseen. Talvivaaran johto oli alussa kiertänyt kyliä luvaten, ettei ympäristöhaittoja tule.
Professorin mukaan Talvivaara on selvästi pilannut koko kaivosalan mainetta Suomessa.
– Jokainen kaivosyhtiö on Talvivaaran jälkeen paikallisille asukkaille potentiaalinen riski, ellei muuten todisteta. Todistustaakka on kaivosyhtiöillä, ovatko ne kunnossa ja toimivatko ne lupien mukaan, Sairinen sanoo.
Professorin korostaa, että ”sosiaalisen toimiluvan” saadakseen niiden on osoitettava, että ne osaavat kantaa vastuuta ympäristöasioista ja olla mukana paikalliskehityksessä.