Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger sanoo Keskisuomalaisessa, että vanhuspalvelulakiin vuosi sitten kirjatun hoitajamitoituksen suurin vaara ei ole siinä, etteikö sitä saada toteutumaan, vaan siinä, millä tavalla se toteutuu.
– Se on pakko saada toimimaan jollain tavalla, koska palvelun laatu ei monissa ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä ole ollut riittävä. Suurempi vaara on se, että tehdään hölmöläisten peitonjatko: Lisätään hoitajamitoitusta vähentämällä ympärivuorokautisen hoidon paikkoja. Tästä on joissakin kunnissa ollut jo merkkejä, hän sanoo Ksml:lle.
Krögerin mukaan paikkoja ei ole varaa vähentää yhtään, vaan niitä päinvastoin tarvitaan lisää.
– Uusien hyvinvointialueiden pitää huolehtia, ettei hoitajamitoitusta hoideta kepulikonsteilla.
Vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa on tämän vuoden alusta ollut oltava vähintään kuusi hoitajaa kymmentä vanhusta kohden. Huhtikuussa 2023 määrä nousee seitsemään.
Krögerin mukaan Suomen vanhustenhoidossa näkyy kautta linjan rahan puute.
– Palveluiden saamisen perusteet on vedetty tiukalle, kaikkien tiukimmalle ympärivuorokautisen hoidon puolella. Sen kattavuus ikäluokasta on laskenut huolimatta siitä, että esimerkiksi dementian lisääntyvyys on koko ajan kasvussa.
Kotihoidossa hoitajien käyntejä on lisätty, mutta niistä on tullut pikakäyntejä.
– Niitä on runsaasti, mutta ne ovat entistä lyhyempiä. Monesti ehditään käydä vain vilkaisemassa, että asiat ovat suurin piirtein kunnossa, lääkkeet otettu ja ruoka syöty. Sosiaalisten tarpeiden täyttämiseen ei jää aikaa, Kröger sanoo.