Positiivisilla luottotiedoilla tarkoitetaan esimerkiksi tietoja henkilön kaikista luotoista ja mahdollisesti muitakin tietoja hänen taloustilanteestaan. Luottotietorekisteriin tallennetaan Suomessa nykyisin tiedot maksuhäiriöistä eli ns. negatiiviset luottotiedot.
Professori Ahti Saarenpään selvityksen mukaan lainsäädännön kehittämistä puoltavia yleisiä tekijöitä ovat informaatiotasapainon edistäminen luottosuhteissa, luottotietotoiminnan kehitys sekä ylivelkaantumisen seuranta.
Lainsäädäntömuutosta vastaan puhuvia seikkoja ovat puolestaan henkilötietojen suojan merkityksen kasvu, henkilöluottotietojen muuttunut asema osana kuluttajasuojan sääntelyä sekä positiivisten luottotietojen käsittelyn ja hallinnoinnin järjestämisen ongelmallisuus.
Saarenpää huomauttaa myös, että EU:ssa valmistellaan parhaillaan uutta henkilötietoasetusta, asuntoluottodirektiiviä ja tietoturvallisuusdirektiiviä.
– Niiden hyväksymistä ja vaikutuksia tulisi odottaa ennen kuin kansallista lainsäädäntöä mahdollisesti ryhdytään muuttamaan. Ennenaikaiset muutokset saattaisivat johtaa tempoilevaan lainsäädäntöön ja aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia, professori arvioi.
Kattavia ja ajantasaisia tietoja sisältävä rekisteri henkilöiden taloudellisesta tilanteesta olisi luonteeltaan ns. perusrekisteri, jollaisen pitäisi Saarenpään mukaan olla julkisen sektorin ylläpitämä.
Oikeusministeri: Keskustelua syytä jatkaa
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson pitää selvitystä hyvänä pohjana yhteiskunnallisen keskustelun jatkamiselle positiivisista luottotiedoista.
– Selvityksen antamaa taustaa vasten on hyvä kysyä, mitä tietoja yksilön taloudellisesta asemasta oikeastaan olisimme valmiita keräämään ja mihin kaikkiin tarkoituksiin näitä tietoja katsoisimme voitavan käyttää. Kenen toimesta tällaista rekisteriä ylläpidettäisiin ja miten tietojenkäsittelyn kustannukset katettaisiin?
– Meillä ei ole toistaiseksi asiasta käytettyjen puheenvuorojen perusteella laajasti hyväksyttyä, kirkastunutta käsitystä tällaisista asiaan vaikuttavista perustavanlaatuisista seikoista, Henriksson huomauttaa.
Hänen mukaansa massiivisen, käytännössä lähes kaikki Suomessa asuvat ihmiset kattavan yhteiskunnallisen perusrekisterin luomiseen ei pidä ryhtyä kevein perustein eikä pelkästään sen vuoksi, että tiedot ehkä saattaisivat olla hyödyllisiä jollekulle.
Oikeusministeri yhtyy suositukseen siitä, että välittömiin lainsäädäntötoimiin ei ole aihetta.
– Tässä vaiheessa on sen sijaan syytä osallistua asian kannalta merkityksellisen eurooppalaisen lainsäädännön kehittämiseen. Samalla on seurattava, millaisia ratkaisuja luottoalan toimijat itse pitävät tavoiteltavina ja toimivina jo voimassa olevan lainsäädännön pohjalta, Henriksson toteaa.