Helsingissä on käynnissä ennakkoarvioiden ja -mittausten perusteella tasainen kamppailu suurimman puolueen paikasta. Vastakkainasettelua on menestyksellisesti luotu kokoomuksen ja vihreiden välille, mikä hyödyttää molempia. Perustellusti SDP katsoo tätä peliä kädet nyrkissä.
Puolueilla on suullinen sopimus siitä, että suurin puolue saa pormestarin paikan. Jan Vapaavuori ja Anne Sinnemäki joutuvat tyytymään kokonaistulokseen. Vapaavuori näyttäisi olevan suosituin henkilönä, mutta pormestarin paikan saa nimen omaan suurin puolue. Suurimman puolueen paikkaa puolustaa kokoomus, vihreät on mittausten mukaan vähintään tasoissa.
Pormestarivaali on tuonut kunnallisvaaleihin kiinnostavuutta. Hyväksyimmepä tai emme, politiikka henkilöityy. Henkilöiden välille kyetään luomaan ideologista jännitettä.
Jan Vapaavuori korostaa pragmaattista kaupunkipolitiikkaa, jossa Helsinki kilpailee muiden metropolien kanssa investoijista ja osaajista. Vapaavuoren kampanjassa pragmaattisuuden korostaminen on viesti äänestäjille: vihreät edustavat pragmaattisuuden sijaan vihreää puhdasoppisuutta. Anni Sinnemäen tehtävänä on yrittää pitää vuosien saatossa kertynyt maailmanparantajabrändi kirkkaana ja samalla leimata Vapaavuori vanhoilliseksi.
Pormestarivaali jää kuitenkin puolitiehen. Jo tähänastisen kokemuksen perusteella helsinkiläisille päättäjille voisi suositella pormestarivaalin siirtämistä suoraksi kansanvaaliksi. Kuntavaalit ovat kärsineet aktiivisuuden laskusta. Kansanäänestys pormestarista luultavasti katkaisisi tämän kierteen. Suora kansanvaali olisi myös yksiselitteisempi verrattuna nykyiseen malliin, jossa puolueen suuruusjärjestys ratkaisee, vaikka mediassa peli käydään henkilöiden välillä.
Jos uusi pormestari ei tulisikaan suorassa kansanvaalissa suurimman puolueen riveistä, sekä valtuustoryhmät että kuntalaisten valitsema pormestari joutuisivat tilanteeseen sopeutumaan. Niin on käynyt presidentinvaalienkin osalta. Kyllä poliittinen järjestelmä sen on kestänyt.
Pormestarimalli on laajentunut hitaasti mutta varmasti. On siinä kyllä omat kummallisuutensa. Yksi sellainen on, että se jättää varjoon lahjakkaat virkamiehet, jotka eivät halua sitoutua puolueisiin tai vaaleihin. Pormestarihan valitaan valittujen valtuutettujen joukosta. Teoriassa esimerkiksi suurten kaupunkien arvostetut rahoitus- tai sivistysjohtajat pääsevät kisaamaan ykköspaikasta vain, jos sitoutuvat johonkin puolueeseen. Tosin käytännössä kaikissa suurissa kaupungeissa valinta on tähänkin saakka ollut poliittinen, joten sitoutumattomille ammattilaisille ei ole jäänyt tilaa.
Poliittinen kaupunginjohtaja, pormestari, saa rinnalleen apulaispormestarit, jotka nekin valitaan valtuustosta. Eräs kokenut kunnallisvaikuttaja huomautti, että poliittisten pormestarien lisäksi isossa kaupungissa on oltava ne entiset ”virkamiesjohtajat”. Ajatuksenjuoksu menee jotenkin niin, että poliitikot hoitavat poliittista prosessia ja virkamiehet pitävät kiinni laillisuudesta. Kannattaa olla tarkkana, ettei tällainen malli johda kustannusten karkaamiseen. Tuplahallintoa ei pidä luoda.
Pormestarimallista kysytään myös Verkkouutisten vaalikoneessa. Sieltä voi käydä katsomassa, mitä eduskuntapuolueet ovat mieltä kuntavaalien puheenaiheesta.