Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa herättiin jokin aika sitten paheksumaan sitä tosiasiaa, että eräässä julkisessa tilaisuudessa, Pori Jazzeilla, saa juoda omia alkoholijuomia. Herääminen tapahtui viiveellä, sillä ihmiset ovat istuneet Porissa piknikille ja humaltuneet aivan rauhassa jazzia kuunnellen jo 1960-luvulta lähtien.
Laki on kuitenkin laki. Viranomaisia ei voi syyttää, sillä heidän tehtävänsä on valvoa lain noudattamista. Jos laki on huono, olisi poliitikkojen tehtävä muuttaa sitä.
Nykyisin alkoholilain 58. pykälässä todetaan: ”Alkoholijuoman nauttiminen on kielletty […] huoneistossa tai muussa paikassa, johon on järjestetty julkinen tilaisuus.” Laki on tältä osin varmasti loiventumassa alkoholilain uudistuksen yhteydessä keväällä 2014.
Pori Jazz on vapaan juopottelun lisäksi poikkeus suomalaisten musiikkifestivaalien joukossa myös toisesta syystä: siellä ei tapahdu vakavia järjestyshäiriöitä. Entä, jos Pori Jazzit ovatkin alkoholipoliittinen koelaboratorio: esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun sääntelyä vapautetaan?
Ihmiset eivät yritä juoda itseään hengiltä tai edes käy toistensa kurkkuihin kiinni juodessaan konsertin ohessa piknikillä kuohuvaa, viiniä tai viinaa. Päinvastoin, tunnelma Kirjurinluodossa on suorastaan sovinnainen. Paljon johtuu varmasti siitä, että jazzeilla käy varttuneempi väki ja tunnelmaa voisi kuvailla hillityn keskiluokkaiseksi. Kaiketi myös keskiluokkaiset ja -ikäiset osaavat kuitenkin ryypätä siinä missä muutkin.
Jos Pori Jazzeilla astuisi voimaan rutikuiva alkoholikäytäntö, sillä saisi kuritettua kunnollista ja maltillista enemmistöä. Siis niitä ihmisiä, joilla on muutenkin tapana noudattaa tolkkua ja lakeja. Ne ihmiset, jotka juovat itseään hengiltä, joisivat edelleen ja rähinöitsijät rähisisivät tuttuun tapaan – jossain muualla.
Pori Jazzista käyty keskustelu on oireellista, sillä alkoholipoliittisessa keskustelussa on muutoinkin noussut esiin huomattavia tiukennuksia vaativia äänenpainoja.
Porin Jazzin esimerkin pohjalta kutkuttaisi tehdä ajatusleikki: karkaisiko tilanne käsistä, jos täysi-ikäiset saisivat juoda vapaasti kaikilla Suomen musiikkifestivaaleilla? En usko. Sen sijaan, että juodaan hätäisesti kokonainen viinapullo juuri ennen festarin porteille saapumista, voisikin juoda kaikessa rauhassa konserttia seuratessa.
Ajatusleikkiä voisi jatkaa koskemaan koko alkoholipolitiikkaa. Entä, jos käytäntöjä vapautettaisiin?
Yltiöpäisen sääntelypolitiikan ystävien olisi syytä tutustua siihen, mitä Suomessa tapahtui kieltolain vuosina 1919–1932. Vaikka kyseessä onkin ääriesimerkki, siitä voi oppia paljon.
Alkoholin keskikulutus Suomessa oli vielä 1900-luvun alussa Euroopan pienimpiä. Kieltolaki oli farssi ja tragedia, joka aiheutti alkoholinkulutuksen lisääntymisen, verotulojen romahduksen ja – mikä kenties pahinta – rapautti kansalaisten uskoa lakeja ja järjestystä kohtaan. Kärjistäen: kieltolain myötä laillinen olut vaihtui laittomaan pirtuun.
Alkoholin yhteiskunnallinen sääntely on tietysti tarpeellista – ja etenkin verotus, sillä haittoja syntyy. Liiallinen kontrolli on kuitenkin omiaan vääristämään ihmisten suhtautumista alkoholiin. Kiristysten suhteen pitäisi siten olla äärimmäisen varovainen. Sen sijaan vapaampi sääntely tuntuisi muutamien pinnallisten havaintojen pohjalta lisäävän ihmisten tolkullista suhtautumista juomiseen.