Jos et muista, ei se haittaa, sillä erilaisten kulkineitten nimiä käsittelevä väitöskirja on julkaistu osoitteessa www.kulkine.net.
Janne Seppälän väitöskirja esittelee nelisentuhatta erilaista kulkineennimeä yksittäisten autojen lempinimistä alkaen.
Nimitutkimus paljastaa nimien rakenteiden ja muodostustapojen lisäksi sen, mitkä ominaisuudet kulkineissa ovat tärkeimpiä ja millaisina kulkineet ainakin nimien perusteella koetaan.
Nimien vääntely
Peräti noin puolet lempi- ja haukkumanimistä muodostetaan virallista nimeä vääntämällä. Näistä noin puolet on neutraaleja väännöksiä tai typisteitä, kuten Volkkari, Mersu, Mitsu, Alfa, Cuda ja Plymari.
Kaikkien väännösten muodostamista ohjaavat toisten nimien antamat mallit, ja yleisimmin puhtaat väännökset päättyvät -kka, -u tai -ari. Nimistä muodostuukin pitkiä sarjoja, kuten esimerkiksi Massikka, Intikka, Natikka, Jontikka, Sitikka, Skanikka ja Harrikka.
Toinen puoli väännöksistä taas tavoittelee lisämerkitystä ja on kaukana neutraalista. Mazdasta saadaan Maksalaatikko, IH-traktorista Ikuinen Harmi ja Toyota Carinasta joko Kaarina, Korina tai Narina. Cherrystä on helppo kääntää Kirsikka ja Thunderbirdistä Ukkoslintu, mutta Cadillacista saadaankin Kissan hattu (vrt. Katin lakki).
Myös lyhenteet joutuvat uuden tulkinnan kohteiksi. BMW on Baijerilainen Mutteri-Wiritys ja Skoda 120 GLS tunnetaan nimellä Galvanoidut Listat Sivuilla.
Nimien vääntelyssä on lähinnä mielikuvitus rajana, mutta toisaalta virallisesta nimestä pitää jättää jotain jäljelle, jotta vitsi on ikään kuin arvattavissa tai nimi tulkittavissa. Erityisesti tavurakenne ja konsonantit k,p,t ja s jäävät usein jäljelle vanhasta nimestä; muita kirjaimia voidaan vapaammin vaihtaa toisiin.
Väännökset saavat olla vain harmitonta kielellä leikittelyä, mutta on selvä etu, jos väännös samalla kuvaa autoa. Esimerkiksi Narina-nimen sanotaan johtuvan siitä, että vanhoissa Carinoissa oli paljon muoviosia, jotka alkoivat pakkasella narista.
Kulkineet ovat elollisia säiliönkaltaisia vehkeitä
Nimien sisältämiä metaforia analysoimalla Seppälä on päätynyt siihen, että kulkineet ovat ihmisen tai eläimen kaltaisia olioita, jotka ovat kuorellisia esineitä ja monimutkaista tekniikkaa.
Nimet Esko, Jammu, Obelix, Taavetti; Gorilla, Marsu, Sorsa ja Kusiainen esimerkiksi todistavat, että kulkineet (Escort, Yamaha, Opel, David Brown; Corolla, Mercedes-Benz, Corsa, Fiat 600) ovat inhimillisiä tai eläimellisiä. Elollisuutta todistaa sekin, että nämä juovat bensiiniä niiden valoista puhutaan silminä ja niillä on nokka ja perä.
Säiliömäisyys taas tulee siitä, että autot ovat usein kippoja, purkkeja ja laatikoita, kauppakasseja tai ruumisarkkuja. Tekniikka taas ilmenee siten, että oikeastaan kaikki arkielämän koneet kelpaavat kulkineitten nimiksi: Seppälän aineistosta löytyvät muun muassa Mikroaaltouuni, Juustohöylä, Pölynimuri ja Mehumaija.
Hieman kummallisempia ”koneita” taas ovat Hapankaalihakkuri, Banaanisorvi, Tyrätäristin ja Lampaankuhtumakone .
Seppälä on myös tutkinut, minkä ominaisuuksien mukaan nimiä on eniten annettu. Keskeisin ominaisuus on ulkonäkö, johon kuuluvat koko ja muoto (Kupla, Kottikärry), väri (Sinisorsa) ja erilaiset ulkomuodon osat (Johtotähti, Pahviauto, Torahammas, Väyrynen).
Käyttämiseen liittyen olennaista taas ovat käytettävyys (Maantientukko, Kivireki, Huurrepurkki), käyttötarkoitus (kauppakassi, torvitaksi) ja todelliset tai kuvitellut käyttäjät (Elviscädi, Pappa-Tunturi). Myös kulkineen menneisyydellä, etenkin alkuperämaalla on nimien perusteella suurta merkitystä (Tshernobiili, Hitlerin kosto, Der Panzerwagen).
Nettisivulla tohtoriksi
Janne Seppälä on Jyväskylän yliopiston ensimmäinen humanisti, joka väittelee tohtoriksi verkkosivustolla. Sähköinen väitöskirja on ollut Jyväskylässä teoriassa mahdollinen jo 1990-luvun lopulla, mutta Seppälä on ensimmäinen, joka on urakoinut työnsä valmiiksi.
Seppälän mukaan verkkosivusto oli paras mahdollinen muoto tutkimukselle, vaikka sen soveliaisuudesta olikin tulla ongelma ohjaajanvaihdoksen yhteydessä.
– Vanhanaikaisessa kirjassa ei olisi ikinä voitu yhdistää näin hyvin varsinaista tieteellistä tekstiä, tutkittuja kulkineennimiä sekä nimiä selittäviä kuva- ja ääninäytteitä. Sivustolta voi myös etsiä nimiä eri hakuehdoin, ja tämä palvelee paitsi kielitieteilijöitä myös ihan ihmisiäkin, Seppälä sanoo.
Väitöskirjaan kuuluu siis nimiä ja nimen selityksiä sisältävä tietokanta ja tämän päällä toimiva verkkosivusto. Lisäksi Seppälä on työstänyt aiheesta kansankielisen version.
FL Janne Seppälän suomen kielen väitöskirja Kulkine.net – Tutkimus epävirallisista kulkineennimistä tarkastettiin perjantaina Jyväskylän yliopistossa.