Kaikki lähti työajan pidentämisestä, nyt etenkään sitä ei suostuta nielemään. No, viiden prosentin kustannusleikkaus joka tapauksessa tehdään tavalla tai toisella. SAK:n tuorein vastaus edelliseen: emme sitoudu mihinkään prosenttiin.
Tästä pitäisi synnyttää kompromissi. Yhteiskuntasopimuksen tekeminen vaikuttaa perinteisen tahmealta työmarkkinaratkaisulta, mutta asiaa sotkee vielä kaiken päälle poliittisen intohimot. Yhä ilmiselvempää on, että ensi viikon perjantaina neuvotteluihin lähdetään ilman tiukkoja sitoumuksia. Selvää on, että kokonaistyöajan pidennystä palkansaajat eivät hyväksy.
Prosessi on alkanut saada piirteitä, josta yhteiskuntasopimuksen idea on yhä kauempana ja naruja vedellään lähinnä poliittisten motiivien perusteella.
SAK on jyrkkänä
– Jos SAK ei ole valmis sitoutumaan viiteen prosenttiin, niin mihin se ylipäänsä on valmis, eräs työmarkkinoiden taustavaikuttaja kommentoi SAK:n hallituksen maanantaista kannanottoa.
SAK tyrmää muiden palkansaajajärjestöjen tavoin työajan pidentämisen eikä ole valmis muillakaan keinoin sitoutumaan viiden prosentin kilpailukykyhyppyyn. Huomionarvoista on sekin, että aiemmin sopijan paikalla ollut Metalliliitto on lähtenyt asettamaan kynnyskysymyksiä. Riku Aalto tyrmää pekkaspäiviin koskemisen. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly on todennut, että hänen neuvotteluvaransa on työaikakysymyksessä olematon.
SAK:n otteista voi tehdä johtopäätöksen, että tilanne ei ole keväästä muuttunut miksikään. Tuolloin Juha Sipilä yritti puristaa sopimusta hallitusneuvottelujen yhteydessä siinä onnistumatta. SAK:sta viestitetään, että heikennyksiä on turha tuoda nytkään pöytään.
Missä Lylyn mandaatti?
SAK:n tiukan linjan taustalla voi olla useita syitä.
Puheenjohtaja Lauri Lyly on kärsinyt koko puheenjohtajakautensa aikana ohuesta mandaatista. Puheenjohtajalla sanotaan olevan enemmän halua kuin asemaa tehdä sopimuksia. Lyly valittiin SAK:n puheenjohtajaksi julkisen sektorin ja palvelualan äänin, teollisuusliitot olivat Petri Vanhalan kannalla. Lyly ei ole Lauri Ihalaisen tavoin saanut keskusjärjestöä näppeihinsä.
Osa SAK:n liitoista ei halua tehdä yhteistyötä porvarihallituksen kanssa vaan pelaa mieluummin yhteen SDP:n Antti Rinteen kanssa. Kun soppaan lisätään vielä vahvan SAK-taustan omaava Eero Heinäluoma, niin on selvää, että asioita katsotaan SAK:ssa substanssin sijaan enemmän pelitaktisesta näkökulmasta.
– Jotakin tarttis tehdä, mutta on päivän selvää, ettei meidän jäsenistölle voi esittää pekkasista luopumista ilman korvausta. Sitä paitsi neuvotteluasetelma on epäselvä. Emme oikein tiedä, mistä neuvotella, kuuluu kiteytys SAK:sta.
Vasemmistovetoisessa ay-kentässä vaikuttaa myös uusi keskusjärjestöhanke. SAK:n ja STTK:n yhdistymiseen perustuvan uuden keskusjärjestön pitäisi aloittaa 2017 ja valtapeli on jo käynnissä.
Onko uuden keskusjärjestön puheenjohtajaehdokkaiden tyrmäkästi torpattava yhteiskuntasopimus saadakseen joukot taakseen? Entä kannattaako pöytää putsata yhteiskuntasopimuksella, jolloin uuden mahtijärjestön vaikutusvalta jäisi alussa vähiin?
Pelimerkkejä lisää?
Hallituksella on oltava enemmän pelikortteja taskussaan kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Toki asuntolainojen verovähennysoikeuden ja vuorotteluvapaan poistaminen ovat sellaisia painolasteja, joita ei kukaan mielellään otettaisi omalle vastuulleen. Yhteensä hallitus aikoo leikata menoja ja kiristää veroja 1,5 miljardilla, mikäli yhteiskuntasopimusta ei synny.
Hallitus on kirjannut ohjelmaansa paikallisen sopimisen edistämisen. Hanke on erillinen yhteiskuntasopimuksesta. Ajatuksena on, että paikallisesti pitäisi olla mahdollisuus poiketa työehtosopimuksista, jos yrityksen tilanne niin vaatii. Mallina toimivat Saksan joustavat työmarkkinat.
Ei liene sattumaa, että SAK vaati omassa ulostulossaan paikallisen sopimisen kytkemistä yhteiskuntasopimukseen. Mitä paikallisempaa sopiminen on, sitä vähemmän ammattiliitoilla on valtaa maassa. Paikallisesta sopimisesta voi tulla vielä pelinappula yhteiskuntasopimusneuvotteluihin.
Sipilän sopimus
Yhteiskuntasopimus on erityisen tärkeä Juha Sipilälle, joka on käyttänyt arvovaltaansa sopimuksen synnyttämiseksi. Keskusta on jo ehtinyt epäilemään, haluaako kokoomus ollenkaan sopimusta vai mieluummin antaa Sipilän kärsiä poliittinen tappio.
Aivan näin kovaa peli ei kuitenkaan hallituksessa ole. Kokoomus haluaa sopimuksen, vaikka Sipilän käynnistämää prosessia pidetään vanhahtavana ja mahdollisia vaikutuksia liioiteltuina. Talouspoliittinen vaihtoehto on kuitenkin kokoomuksellekin epämieluisa.