Tasavallan presidentinvaaleista on jo ehditty sanoa todennäköisesti jokseenkin kaikki tarpeellinen. Yritän kuitenkin löytää vielä jotakin.
Suomen ulkopolitiikan linjasta ollaan jokseenkin yksimielisiä. Maailmassa tuskin on muuta maata, joka pystyy samaan. Tästä on seurauksena, että vaalin sanotaan olevan henkilövaali. Monelle äänestäjälle se on sitä pelkästään, mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että presidentin maailmankatsomus on monelle tärkeä asia. Valituksi tulleen on hyvä muistuttaa itseään siitä, kenen äänillä hän istuu maan korkeimmalla paikalla.
Esko Aho ja Tarja Halonen olivat vastakkain vuonna 2000. Moni porvarillisesti ajatteleva, suuressa kaupungissa asuva äänestäjä, tuki silloin Halosta. Presidentin maailmankatsomus tuli kuitenkin esiin, ei ehkä aina isoissa kysymyksissä, mutta kuitenkin. Esimerkiksi suomalaisfirmojen edun tukeminen oli hänelle haastavaa. Martti Ahtisaari oli hyvin kansainvälinen taustaltaan, ja se näkyi. Hän oli mielellään maailmalla, oli sitten kyse vienninedistämisestä tai rauhan sovittelusta. Sauli Niinistön lausunnoissa on näkynyt tausta valtionvarainministerinä aina viimeistä valtiopäiväpuhetta myöden.
Loppusuoralla oli tällä kertaa kaksi liberaalia ehdokasta. Ajatusmaailmassa ei tältä osin ole kovin suuria eroja. Kuitenkin Alexander Stubb sai arvokonservatiivisesti ajattelevien ihmisten äänet. Ne taisivat viedä hänet voittoon saakka.
Presidentinvaaleissa kannattaa myös miettiä, ajattelevatko ja toimivatko ehdokkaat valituksi tultuaan samoin kuin kampanjassa. Pekka Haavisto sanoi, että hänessä ei ole punaväriä ollenkaan. Mutta, jos hänet olisi valittu, hän olisi saanut kiittää siitä vasemmistoa. Olisiko Haavisto voinut kääntää selkänsä niille, jotka veivät hänet voittoon?
Presidentin valinta voi olla myös taktikoinnin paikka. Eräät tunnetut keskustalaiset varoittelivat, että Stubbin voitto loisi kokoomukselle värisuoran ulkopolitiikkaan. Oltiin siis valmiita tukemaan ehdokasta, joka ei ollut omaa puoluetta lähellä, mutta syyksi riitti, että niin menetellen toivottiin, että toinen ehdokas ei olisi tullut valituksi. Stubbin onneksi keskustalaiset äänestäjät toimivat omaatuntoa kuunnellen, eivätkä harrastaneet pelin politiikkaa.
Jokainen presidentti on eräällä tavalla kirjoittamaton lehti vielä valintatilanteessa. Onneksi myös hänellä on oikeus olla oma itsensä.
