Baltian maissa ja Puolassa sodan mahdollisuus on muuttumassa hypoteettisesta lähes väistämättömäksi, mutta sotaharjoitukset, taisteluvoiman kasvattaminen ja rajojen vahvistaminen eivät yksin riitä. Sota Ukrainassa on osoittanut selvästi, että siviiliuhrit eivät pysäytä Venäjän hallintoa vaan päinvastoin se pyrkii aiheuttamaan mahdollisimman paljon vahinkoa siviileille ja infrastruktuurille.
Siksi sairaaloiden valmistelu sotaa varten on tullut yhdeksi päätehtävistä näissä Venäjän naapurivaltioissa. Kaikissa Naton itälaidan maissa sairaaloiden kriisivasteen käytäntöjä tarkastellaan, järjestetään harjoituksia, hankitaan luodinkestäviä kypäriä ja liivejä ja perustetaan maanalaisia leikkaussaleja, raportoi Politico.
– Kysymys ei ole siitä, hyökkääkö Venäjä. Kysymys on milloin, toteaa Ragnar Vaiknemets, Viron terveysviraston kriisitoimikunnan varajohtaja.
Puola asetti terveysturvallisuuden EU-puheenjohtajakautensa pääaiheeksi.
– Hätäsuunnitelmaa tai asevoimien, talous- tai energiasektorin strategista suunnitelmaa ei voi valmistella ottamatta huomioon sairaanhoitosektoria, sanoo Puolan terveysasioista vastaava alivaltiosihteeri Katarzyna Kacperczyk.
Liettua on jo aloittanut laajamittaiset kriisipalvelujen harjoitukset, mukaan lukien sairaanhoitohenkilöstö. Tavoitteena on valmistella puolustusvoimat, poliisi, pelastuslaitos, ensihoito ja sairaalat toimimaan poikkeusoloissa, kun valmistaudutaan pahimpaan skenaarioon: Venäjän hyökkäykseen.
Vilnan yliopistosairaala, joka on yksi Baltian maiden suurimmista, valmistelee maanalaista infrastruktuuria, pommisuojia, helikopterikenttiä ja autonomisia järjestelmiä, jotka kaikki mahdollistavat sairaalan toiminnan jopa katkenneen sähkön- ja vedenjakelun aikana.
Myös Virossa kellareissa tehdään muutostöitä sekä hankitaan liikkuvia yksiköitä ja sähkögeneraattoreita.
– Tiedämme varmasti, että Venäjä iskee siviili-infrastruktuuriin ja energialaitoksiin. Siksi emme voi sallia tilanteita, joissa sairaala ei toimi, kun sähkövoimalassa on ongelmia, sanoo Vaiknemets.
Viro on myös hankkinut 25 miljoonalla varastoon tarvikkeita uhrien auttamiseksi, mukaan lukien ortopedistä välineistöä, kiristyssiteitä ja ensiapupakkauksia. Valmistelut lisätilojen valmisteluksi suurta haavoittuneiden määrää varten ovat käynnissä.
Euroopan mailla on keskimäärin 11,5 tehohoitopaikkaa 100 000:ta asukasta kohti, mutta Norjan terveysviraston erikoisneuvonantaja Bjørn Guldvogin mukaan sota-aikana näitä hoitopaikkoja tarvitaan kolmin-viisinkertaisesti. Hänen mukaansa on tärkeää, että kriisiolosuhteissa pystytään toimimaan jopa kuukausikaupalla, kun taas rauhan aikana useimmat sairaalat pystyvät käsittelemään 120–150 prosentin leikkauspotilasmäärää vain 24–48 tuntia.
Baltian maat rakentavat myös nopeaa, maat yhdistävää ja Puolaan jatkuvaa rautatieyhteyttä. Sitä ei rakenneta vain Naton joukkojen nopeaa siirtoa varten, vaan myös siviilien ja haavoittuneiden evakuointiin. Rail Baltican on määrä pystyä kuljettamaan päivässä 143 000 ihmistä Baltiasta Puolaan. Radan rakentaminen on kuitenkin merkittävästi myöhässä; sen arvioidaan valmistuvan vuonna 2030 ja vain yksiraiteisena suunnitellun kahden sijasta.
