Eduskunnan oikeusasiamiehen Petri Jääskeläisen mukaan Poliisihallituksen viime keväänä antamassa ohjaavassa kirjeessä esitettiin kokoontumisrajoitusten valvonnan osalta tulkintoja, joita ei voi pitää oikeudellisesti kestävinä.
Kirjeen mukaan poliisi olisi voinut puuttua muihinkin tilaisuuksiin kuin kokoontumislain mukaisiin yleisiin kokouksiin tai yleisötilaisuuksiin.
Jääskeläinen painottaa, että vaikka monet keinot voisivat olla tehokkaita epidemian rajoittamisessa, viranomaiset voivat käyttää vain lakiin perustuvia toimivaltuuksia.
– Valtioneuvoston linjaukset tai suositukset eivät ole antaneet poliisille mitään lisävaltuuksia, hän huomauttaa.
Oikeusasiamies toteaa, että tartuntatautilain 58 pykälää ei voida vastoin sen selvää sanamuotoa tulkita niin, että se käsittäisi mitkä tahansa väkeä kokoavat tilaisuudet.
– Aluehallintovirastojen määräämät kokoontumisrajoitukset voivatkin koskea vain kokoontumislain mukaisia yleisiä kokouksia ja yleisötilaisuuksia. Niiden osalta poliisin toimivalta on perustunut kokoontumislakiin.
Lisäksi poliisilaki mahdollistaa muutoin puuttumisen yleistä järjestystä ja turvallisuutta konkreettisesti vaarantaviin tilanteisiin – tällöin ei lähtökohtaisesti ole merkitystä paikalla olijoiden määrällä.
Poliisilain toimivaltuussäännöksiä ei Jääskeläisen mukaan kuitenkaan ole perusteltua tulkita niin, että ne mahdollistaisivat tartuntataudin leviämisen estämiseksi perusoikeuksiin puuttuvat toimenpiteet, joihin nimenomainen erityislainsäädäntö – tartuntatautilaki – ei anna mahdollisuuksia.
Oikeusasiamies toteaa, että tilanne oli varsinkin keväällä kaikille viranomaisille uusi ja vakavien uhkien torjunta edellytti ripeitä toimenpiteitä.
Poliisihallitus on sittemmin muuttanut tämän asian tutkinnan kohteena ollutta ohjauskirjettään. Nykyisin se pitkälti vastaa oikeusasiamiehen käsityksiä. Näistä syistä hän katsoi riittäväksi saattaa käsityksensä Poliisihallituksen tietoon.