Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä kasvoi viime vuonna yli 50 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2015 kirjattiin 1 250 epäiltyä viharikosta, kun vuonna 2014 epäilyjä oli 822.
Aikaisimpien vuosien tapaan suurin osa epäillyistä viharikoksista sisälsi rasistisia piirteitä, ja yleisin rikosnimike oli pahoinpitely.
Viharikokset tilastoidaan poliisin valtakunnallisten rikosilmoitustietojen perusteella. Epäiltyjen viharikosten määrää on seurattu nykyisessä laajuudessaan Poliisiammattikorkeakoulussa vuodesta 2008 lähtien.
Kasvua muissakin kuin rasistisissa viharikoksissa
Myös uskontoon tai elämänkatsomukseen kohdistuneiden epäiltyjen viharikosten määrä kasvoi. Vuonna 2015 poliisi kirjasi 133 epäiltyä uskontoon tai elämänkatsomukseen kohdistunutta viharikosta, eli 96 prosenttia edellisvuotta enemmän. Hieman yli puolessa tapauksista kyse oli islaminuskosta.
Seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvien epäiltyjen viharikosten määrä kasvoi 14 tapauksella edellisvuodesta. Vammaisuuteen liittyviä epäiltyjä viharikoksia oli 65 kappaletta vuonna 2015, kun niitä oli 29 kappaletta vuonna 2014.
Poikkeuksellinen vuosi viharikoksissa
Poliisin tietoon tuli viime vuonna huomattavasti enemmän epäiltyjä viharikoksia kuin aiempina vuosina. Viharikosraportin koonnut tutkija Tero Tihveräinen huomauttaa, ettei lukuja voi selittää pelkästään nopeasti muuttuneella turvapaikanhakijatilanteella ja siihen liittyvällä keskustelulla.
– Myös muiden kuin rasististen viharikosepäilyjen määrä on kasvanut. On mahdollista, että julkisen keskustelun vuoksi tietoisuus viharikoksista on kasvanut ja ilmoituskynnys on madaltunut. Tämän katsauksen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä syitä määrien muutoksille, Tihveräinen sanoo.
Poliisiammattikorkeakoulun seurannassa viharikos määritellään ”henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehtynä rikoksena, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.”
Viharikoksen määritelmä täyttyy jo silloin, jos tekijä olettaa uhrin kuuluvan johonkin yllämainituista viiteryhmistä. Uhrin todellisella viiteryhmällä ei siis ole merkitystä.
Suomen rikoslaki ei tunne määritelmää viha- tai rasistinen rikos. Vihamotiivi on kuitenkin otettu huomioon rangaistuksen koventamisperusteissa. Koventamisperusteen määritelmä viharikoksesta on osittain laveampi, mutta tulkinnanvaraisempi kuin viharikoskatsauksessa käytetty määritelmä.
