– Päiväkodeissa ja kouluissa poikien ja tyttöjen tasapuolinen kohtelu on erinomainen tavoite. Tyttöjen ja poikien roolien korostaminen on tarpeetonta, psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.
Ojasen mukaan kouluille ja päiväkodeille jaettavat ohjeet voivat kuulostaa naiiveilta. Niiden taustalla on hänen mukaansa kaunis ajatus siitä, että jokainen voi sukupuolestaan riippumatta valita itselleen parhaiten sopivan roolin.
– Poika voi olla hoivaava ja puuhata nukeilla. Tyttö puolestaan voi innostua autoista ja metsästää. Tytöillä on kuitenkin ollut selvästi enemmän tilaa rikkoa vanhoja roolimalleja kuin pojilla. He voivat sekä hoivata että tapella. Pojille tämä ei ole yhtä helppoa, Markku Ojanen toteaa.
Päivähoidon ja koulujen tehtävä on professorin mukaan haastava, sillä ulkopuolelta tulee vahvoja malleja sekä pojille että tytöille. Niissä korostuvat hänen mukaansa kilpailu, hallitsevuus, jämäkkyys ja jopa aggressiivisuus.
– Mallien ristiriitaisuus on osoittautunut vaikeaksi erityisesti pojille. He eivät ole koulussa tasa-arvoisia tyttöjen kanssa, Markku Ojanen sanoo.
Pojilla on Ojasen mukaan usein suuria vaikeuksia koulun jälkeen.
– Pojista paljon suurempi osa syrjäytyy ja jää vaille riittävää koulutusta ja työssä vaadittavia taitoja.
Markku Ojasen mukaan ”nykyajan kaverikulttuuri” ei sovellu kaikille.
– Kaverit ovat ottaneet vallan vanhemmilta ja antavat lapsille ja nuorille mallit. Eivät lapset eivätkä heidän kaverinsa tiedä, mikä auttaa elämässä eteenpäin. Kun sekä vanhemmat että opettajat ovat kavereita, ristiriitaisten mallien keskellä etenkin pojat alkavat ajelehtia eivätkä pysty omaksumaan rakentavia tavoitteita.
Ojasen mukaan auktoriteettien väheksyminen tasa-arvon nimissä ei ole ollut omiaan edistämään lasten kasvatusta.
– Median ja koulun ulkopuoliset kovuutta ja jämäkkyyttä korostavat mallit ovat houkuttelevia: voi jämäkästi torjua ne hyvät ohjeet, joita vanhemmat ja opettajat yrittävät toteuttaa.
Samalla unohtuvat professorin mukaan suuret tasa-arvon esteet, jotka johtuvat persoonallisuuden piirteistä, kotitaustasta ja lahjakkuuksista. Ne eivät hänen mielestään helpota tasa-arvon toteuttamista.
– Vaikka paljon edistystä on tapahtunut oikeudenmukaisuudessa ja toimeentulossa, persoonallisuuteen ja ulkonäköön liittyvät vaatimukset ovat muuttuneet entistä ankarammiksi.