Pohjois-Koreassa eteläkorealaisten televisiosarjojen katsominen voi johtaa jopa kuolemantuomioon. Silti eristäytyneen maan asukkaat uhmaavat viranomaisia kuluttaakseen etelänaapurista tulevaa viihdettä. Asiasta kertoo The Economist.
Vuonna 2020 voimaan tulleen taantumuksellisten ajatusten vastaisen lain mukaan ”vihamielisten voimien mätää ideologiaa ja kulttuuria” sisältävien tuotteiden katsominen, hallussapito ja jakelu on laitonta. Käytännössä lakia sovelletaan eteläkorealaisiin sarjoihin, musiikkiin, kirjoihin ja kuviin.
Rangaistusasteikko on ankara. Vähimmilläänkin edessä on pakkotyötä vankileirillä, pahimmillaan kuolemantuomio.
Vuonna 22-vuotias maanviljelijä tuomittiin kuolemaan tämän kuunneltua 70 eteläkorealaista kappaletta ja katsottuaan kolme eteläkorealaista elokuvaa.
Aiemmin kuolemantuomio määrättiin vain jakelijoille. Nyt sen saa herkästi jo pelkästä katsomisesta. Edes kuolemantuomion uhka ei kuitenkaan vaikuta hillitsevän pohjoiskorealaisten uteliaisuutta.
Etelä-Korean yhdistymisministeriön vuosina 2016-2020 tehdyn kysely mukaan 83 prosenttia etelään paenneista pohjoiskorealaisista oli katsonut eteläkorealaisia sarjoja. Luku saattaa tosin olla matalampi heillä, jotka eivät ole loikanneet.
– Sitä ei ehkä sanota ääneen, mutta en tiennyt ketään, joka ei olisi katsonut ulkomaisia videoita, eräs loikkari tiivistää.
Houkutus on suuri, sillä Pohjois-Korean oma viihdetuotanto ei päätä huimaa. Esimerkiksi vuonna 2011 julkaistu pohjoiskorealainen romanttinen draama keskittyy naiseen, joka hylkää puolisonsa korjatakseen hylätyn peittotehtaan ja kasvattaakseen orpolapsia.
Etelä-Koreassa juonet ovat ihmisläheisempiä.
– Eteläkorealaisissa draamoissa näet ihmisiä, jotka sanovat vapaasti rakastavansa toisiaan. Pohjois-Koreassa voit sanoa niin vain presidentti Kim Jong-unista ja hänen isästään, sanoo Etelä-Koreaan loikannut uimari Ryu Hee-jin.
Eteläkorealaisten sarjojen katselu vaatii kuitenkin yritteliäisyyttä.
Jotkut asuvat niin lähellä rajaa, että he pystyvät katsomaan eteläkorealaisia sarjoja suoraan televisioistaan. Toiset ostavat Kiinasta salakuljetettuja muistikortteja ja -tikkuja, joihin on tallennettu sarjoja.
Pohjoiskorealaisille eteläkorealainen media ei ole pelkästään viihdettä, vaan myös tiedonlähde, sanoo kansalaisjärjestö Unification Media Groupin Lee Kwang-baek.
Kun ennen Pohjois-Korean media väitti etelän olevan köyhä ja rikollinen loukko, ei tämä ole enää samalla tavalla mahdollista. Eteläkorealaisissa sarjoissa näkyy täynnä autoja olevia katuja, lihaisia aterioita ja luksusasuntoja. Jo pelkkä sarjoissa näkyvä hiustyylien kirjo voi hämmästyttää pohjoiskorealaisia.
Pohjois-Koreassa monet nuoret matkivatkin nyt eteläkorealaisia murteita, ja yrittäjähenkiset parturit yrittävät leikata eteläkorealaisia hiustyylejä. Pohjois-Korean hallintoa tämä on järkyttänyt niin paljon, että vuonna 2023 voimaan tullut Pjongjangin kielensuojelulaki kielsi lukuisia eteläkorealaisia ilmaisuja.
Kim Jong-unin hallinnolle näennäisen epäpoliittiset eteläkorealaissarjat muodostavatkin eksistentiaalisen uhan. Ne kertovat, että elämä etelässä on parempaa kuin ”työläisten paratiisissa”.
