16-vuotiaat Park Kwon ja Ju Cheol Kwang onnistuivat loikkaamaan viisi vuotta sitten Pohjois-Koreasta Kiinaan. Pojat päätyivät Etelä-Koreaan, jossa he nyt asuvat ja yrittävät sopeutua sisäänpäinkääntyneen kotimaansa ulkopuoliseen maailmaan.
Pojat käyttävät päivänsä Soulissa opiskellen ja videopelejä pelaten. He kuluttavat aikaansa internet-kahviloissa.
”Etelä-Koreassa on mukavampaa, mutta välillä ajattelen kotikaupunkiani”, Cheol Kwang kertoo kääntäjän avustuksella NBC:n haastattelussa.
Pojat kokevat olevansa onnekkaita, koska Pohjois-Koreasta Etelä-Koreaan loikanneiden määrä on viime aikoina ollut laskussa Korean niemimaalla kiristyneen ilmapiirin vuoksi. Heidän on kuitenkin käytävä läpi huomattavasti haasteellisempi sopeutumisprosessi kuin loikkareiden, jotka lähtivät Pohjois-Koreasta esimerkiksi pari vuosikymmentä sitten.
Poikien on omaksuttava koko ajan kehittyvä teknologia ja kyettävä toimimaan Etelä-Korean erittäin kilpailuilla työmarkkinoilla.
Ensimmäinen haaste Etelä-Koreassa oli kuitenkin kyseenalaistaa kaikki asiat, jotka heille aiemmin oli kerrottu totuuksina.
Cheol Kwang kertoo olleensa hämmästynyt, miten suurin osa eteläkorealaisista ajoi autoilla, puhui kännyköihin ja asui korkeissa, moderneissa taloissa, jotka eivät kaatuneet myrskyssä. Televisiossa oli loputon valikoima kanavia, kun Pohjois-Koreassa niitä oli vain yksi, joka sekin näytti ainoastaan valtion propagandamateriaalia.
Cheol Kwang ei ollut käynyt aiemmin kunnon kouluja. Hän opetteli lukemaan Etelä-Koreaan saavuttuaan.
Pojat kävivät loikattuaan Soulissa läpi kolmen kuukauden sijoitusohjelman, jossa heille opetettiin perustietoa Etelä-Koreasta.
Loikkaaminen Pohjois-Koreasta suoraan Etelä-Koreaan on lähes mahdotonta, sillä maiden raja-alueet ovat sotilaiden vartioimia. Yleinen loikkausreitti kulkee itäisen Kiinan kautta.
Etelä-Korea on vastaanottanut yli 31 000 pohjoiskorealaista loikkaria vuoden 1998 jälkeen. Heistä noin 4 500 on ollut lapsia.