– Vaikka aseellisen yhteenoton riski onkin todellinen, tilanne ei ole kokonaisuudessaan niin hälyttävä kuin mediaa seuraamalla voisi päätellä, toteavat Ulkopoliittisen instituutin vanhemmat tutkijat Jyrki Kallio, Charly Salonius-Pasternak ja Bart Gaens sekä tutkija Ville Sinkkonen tuoreessa FIIA Commentissaan.
Heidän mukaansa tilanteen kehityksen arvioimiseksi on tarkasteltava ensinnäkin Pohjois-Korean tavoitteita, toiseksi Yhdysvaltojen käytettävissä olevia toimintavaihtoehtoja, erityisesti sotilaallisen väliintulon mahdollisuutta sekä kolmanneksi Kiinan roolia, vaikutusvaltaa ja suhtautumista mahdolliseen aseelliseen selkkaukseen.
Pohjois-Korea ei ydinaseestaan luovu
Kim Jong-unin johtama Pohjois-Korea on johdonmukaisesti edistänyt ohjus- ja ydinaseohjelmiaan. Ydinpommit ja ohjukset, joiden avulla voidaan uhata vastustajaa missä
tahansa, nähdään maan olemassaolon parhaina takeina. Ne tekevät maasta myös varteenotettavan valtatekijän, jota ei voi jättää huomiotta.
Kimin ja hänen hallintonsa tavoite on saada maailma tunnustamaan Pohjois-Korea ydinasevaltioksi. Oma ydinase on valttikortti, jota ei haluta hylätä, vaikka vastineeksi saataisiin jonkun muun maan ydinsateenvarjo tai turvallisuustakuut.
Tutkijoiden mukaan tämän seurauksena sanktiot, joilla yritetään painostaa Pohjois-Koreaa luopumaan ydinohjelmastaan, ovat tuomittuja epäonnistumaan.
– Sanktiot pahentavat entisestään väestön asemaa, ja pohjoiskorealaisia uhkaa jälleen kerran nälänhätä. Maan johto ei ole koskaan suuremmin välittänyt kansansa hyvinvoinnista, joten on olettavaa, että ohjusten ja ydinaseen kehitys- ja testaustyö jatkuvat, Kallio, Salonius-Pasternak ja Gaens Sinkkonen toteavat.
Sen jälkeen, kun yhdysvaltalaiset ja japanilaiset lähteet hiljattain kertoivat, että Pohjois-Korea kykenee valmistamaan ohjuksen kärkeen mahtuvan ydinpommin ja on siten valmiudessa iskemään Amerikan mantereelle, presidentti Donald Trump inspiroitui uhkailemaan maata voimakkaalla aseellisella iskulla.
Pohjois-Korea vastasi tähän provokaatioon samalla mitalla, uhkaamalla laukaista ohjuksia Guamin saarta ympäröiviin vesiin. Kim hallintoineen ei ole koskaan uskaltanut haastaa sotilaallisesti suoraan Yhdysvaltoja, mutta ohjusten laukaiseminen kohti Guamia tulkittaisiin Yhdysvalloissa vihamieliseksi teoksi, jota ei voitaisi jättää seurauksitta.
Tutkijoiden mukaan on kuitenkin epätodennäköistä, että Yhdysvallat ottaa riskiä tilanteen eskaloitumisesta sodaksi, paitsi jos räjähteellä varustettu ohjus todella iskeytyy lähelle amerikkalaisia joukkoja Guamilla tai muualla. Silloinkin ohjuksen torjuminen on vaihtoehto sodalle, joskin sen epäonnistumiseen liittyy omat riskinsä.
Kiinan roolia ei kannata yliarvioida
Kiinan roolia ja mahdollisuuksia vaikuttaa Pohjois-Korean toimiin ei pidä yliarvioida. Kiinaa pidetään maan ainoana liittolaisena, mutta presidentti Xi Jinping ei ole osoittanut ymmärtämystä Kimin toimille.
– Ei ole myöskään syytä olettaa, että Kiina pitäisi kiinni Pohjois-Korean kanssa aikoinaan solmitun ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen tai sen sotilaallisen artiklan kirjaimesta, Kallio, Salonius-Pasternak ja Gaens Sinkkonen kirjoittavat.
Vaikka Kiina vie viljaa ja öljyä Pohjois-Koreaan, se ei pysty käyttämään tätä vipuvartena. Kiinassa pelätään, että kaupan ja avustustoimitusten lakkauttaminen saattaisi johtaa kaaokseen. Kaaoksen sijaan Kiina tarvitsee talouskasvunsa jatkamiseksi vakaata ja ennustettavaa ympäristöä.
– Pelko kohdistuu erityisesti armeijaan, jonka lojaalisuus Kimiä kohtaan saattaa horjua, jos se ei enää saa tarpeeksi viljaa ja polttoainetta. Lojaliteetin horjuminen taas saattaisi johtaa sisällissotaan, jolla olisi puolestaan pahoja seurauksia. Kiinaan kohdistuisi pakolaistulva, joukkotuhoaseet saattaisivat joutua vääriin käsiin, ja Yhdysvallat saisi lisäsyyn vahvistaa läsnäoloaan, Kallio, Salonius-Pasternak ja Gaens Sinkkonen katsovat.
Tutkijoiden mukaan Kiinan, Yhdysvaltojen ja muun kansainvälisen yhteisön neuvot ovat vähissä.
– Pohjois-Korea näyttäisi voittaneen tämän erän, ja maailman ei ehkä auta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyä uuden ydinasevallan synty, Kallio, Salonius-Pasternak ja Gaens Sinkkonen summaavat.