Olen ollut kuusi kertaa ehdokkaana eduskuntavaaleissa. En ole koskaan antanut yhtään vaalilupausta, en edes ensimmäisellä kerralla, vaikka tiesin että läpimenoon ei ollut mahdollisuuksia. Eipä niitä juuri kukaan kysynytkään.
Sen sijaan auliisti esittelin kysyville ja muillekin kohdalle osuneille käsityksiäni maailmanmenosta ja siitä, minkälaisia päätöksiä pitäisi tehdä.
Vaalien alla puolueilta kyllä tivataan kantoja. Politiikan toimittajat kärttävät mielellään täsmällisiä vastauksia: -Lupaatteko varmasti…?
Ei pitäisi provosoitua. Omat tavoitteet, toiveet ja linjat on voitava tuoda esille, mutta äänestäjät tulevat helposti petetyiksi, jos ne lanseerataan lupauksina. Hallitusohjelmaneuvotteluista ei ole vielä yksikään puolue tullut ulos niin, että on saanut oman vaaliohjelmansa läpi. Jos se on osallistuvan puolueen lähtökohta, niin ulos jää, oppositioon ohjelmaansa ajamaan. Lupausten yksi muoto on kynnyskysymykset, jotka ovat usein negatiivisia kertoen, mitä puolue ei tule hyväksymään.
Tilanteet muuttuvat vaalikauden aikana, jolloin lupauksiin vetoaminen ilmeisen tarpeellisten päätöksen tekemättä jättämisen syynä on vastuutonta ja voi tulla omillekin äänestäjille kalliiksi. Viime vaalikaudella reagoiminen talouden vaatimiin muutoksiin liian myöhään ja liian vähän johtui suurelta osin tästä.
Äänestäjillä on hyvin huono käsitys poliitikkojen lupauksista, moni on sitä mieltä, että ne on annettu petettäviksi, kunhan äänet on niillä saatu. Mielikuvissa noita lupauksia annetaan paljon enemmän kuin todellisuudessa. Poliitikkojen ja puolueiden ei kannata tuota epäluottamusta lisätä yhtään.
On sitä lupailtukin. Vuoden 1966 vaaleissa sdp.n puoluesihteeri Kaarlo Pitsinki lupasi kansalaisille ilmaiset sokerit. Ei niitä jaettu, ellei sellaiseksi lasketa parikymmentä vuotta myöhemmin toteutettua rokotusohjelmaa, jossa suomalaiset saivat poliorokotteen sokeripalan avulla.
Veikko Vennamo lupasi 1987 vaalien alla, ei enempää eikä vähempää, kuin poistaa työttömyyden kuudessa kuukaudessa, jos SMP pääsee hallitukseen. Se ei ole vielä poistunut. Samoissa vaaleissa sdp:n Erkki Liikanen lupasi kolminkertaistaa lapsilisät. En ole tarkistanut, mitä on tapahtunut. Nimellisarvolla nousua on tapahtunut, ostovoimalla jäi lupaukseksi.
Näinä päivinä keskustellaan Timo Soinin takista. Sanotaan, että se on kääntynyt Kreikan tukiasioissa ja niinhän se onkin. Uhmakas uho ennen vaaleja on nyt nieltävä, kun hallitusyhteistyö edellyttää realismia ihan eri tavalla kuin oppositiossa huutelu.
Näin on ollut ja näin on aina oleva. Perussuomalaisista saadaan nyt hyvä esimerkki: miten paljon siitä, mitä lupauksia laulaen on saatu, menee viheltäen, kun hallitusvastuun arki painaa.
Kreikka on vasta alkua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että virhe on ollut liikojen lupaamisessa, ei siinä että nyt toimitaan tosiasioiden pohjalta.
Maanviljelijä Heikki A. Ollila on kokoomuksen entinen kansanedustaja ja puoluesihteeri.