Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtajan Heikki Räisäsen mukaan hallituksen politiikkatoimilla on ollut vaikutusta siihen, että pitkäaikaistyöttömyys on lähtenyt voimakkaaseen laskuun.
– Pitkäaikaistyöttömyys laskee koko ajan hyvää vauhtia. Myös kova ydin on sulanut, mutta on siellä yhä paljon ihmisiä, jotka eivät ole vielä töissä, työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtaja Heikki Räisänen sanoo Verkkouutisille.
Vuoden 2017 alussa tuli voimaan useita merkittäviä uudistuksia. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan enimmäiskestoa lyhennettiin sadalla päivällä. Saman vuoden alussa otettiin käyttöön myös tehostetut määräaikaishaastattelut. Kaikki työttömät työnhakijat pyritään haastattelemaan kolmen kuukauden välein.
Lisäksi saman vuoden alusta pitkäaikaistyöttömän kanssa on voinut tehdä määräaikaisen työsopimuksen ilman perustetta.
– Kun ylipäätään pitkäaikaistyöttömyys kääntyy laskuun noin neljä kuukautta ennen kuin sen normaalidynamiikan perusteella olisi tullut kääntyä laskuun ja lasku on ollut erittäin voimakasta, niin kyllä siinä politiikkatoimilla täytyy olla merkitystä. Työvoiman kysynnän kasvu ei pelkästään välity niin voimakkaasti pitkäaikaistyöttömyyteen, että se alkaa ennen aikojaan laskemaan, Räisänen päättelee.
Pitkäaikaistyöttömiä eli vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli heinäkuun lopussa 77[nbsp]000, mikä on 29[nbsp]200 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Kaiken kaikkiaan TE-toimistoissa oli yhteensä 284[nbsp]100 työtöntä työnhakijaa, mikä oli 45[nbsp]000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Kokonaistyöttömyys on rakennetyöttömyyden rajoilla
Tutkimusjohtajan mukaan työllisyys on laskenut jo pitkän aikaa kaikissa työttömien ryhmissä: miehissä ja naisissa, kaikissa ikäryhmissä, koulutustasoilla ja kaikilla alueilla.
– Työllisyyden paranemisen hedelmät ovat jakautuneet aika laajalle, Räisänen toteaa.
Siitä huolimatta Suomessa on edelleen pitkäaikaistyöttömyyttä, joka pitkän taantuman aikana pääsi nousemaan huomattavan korkealle tasolle. OECD:n ja EU-komission arviot Suomen rakenteellisesta työttömyydestä alkavat olla samaa tasoa kuin kokonaistyöttömyys on.
– Silloin suhdanneluontoista työttömyyttä ei juurikaan olisi, vaan aletaan olla rakennetyöttömyyden rajoilla. Silloin pitäisi tehdä jotain näille rakenteille, jotta työllisyys voisi edelleen kasvaa, Räisänen sanoo.
Rakenteelliseen työttömyyteen voidaan vaikuttaa Räisäsen mukaan vaikuttamalla työn verokiilaan eli verojen määrään tai osuuteen työvoimakustannuksista, lisäämällä aktiivista työvoimapolitiikaa, keventämällä työsuhdeturvaa, leikkaamalla työttömyysturvaa, tiukentamalla työnhakuvelvollisuutta, lisäämällä työvoimakoulutuksesta ja lisäämällä tukityöllistämistä.
Räisänen huomauttaa, että osa keinoista on poliittisesti hyvin hankalia. Hallituksen budjettiriihessä ei pohditakaan rakenteelliseen työttömyyteen vaikuttavia keinoja, vaan suhdannepoliittisia toimenpiteitä, joilla saataisiin parannettua työvoiman saatavuutta nopeasti.
Yritykset valittavat työvoimapulasta ja samaan aikaan on työttömiä. Räisänen kertoo, että kun tarkastellaan tarkemmin eri työttömyysryhmiä, reserviä löytyy jonkin verran.
Yhtenä suhdannepoliittisena keinona Räisänen mainitsee ammatillista ja alueellista liikkuvuutta parantavat toimet.
Lisäksi hallituksen tiedetään pohtivan, miten yritykset saataisiin hakemaan käyttämättömiä palkkatukirahoja.